Sairaan terveellistä!

Ajattelen aina, että kaikella on tarkoituksensa. Vatsataudintapaisen seurauksena elin viikon ensin hyvin vähillä eväillä ja sen jälkeen melko epämääräisesti lähinnä mielihalujen mukaan. Nyt olo on jo hyvä, hädintuskin muistan koko paastoviikkoa. Kaikki ei kuitenkaan ole niin kuin ennen. En ole jaksanut miettiä mikä olisi terveellisintä ja "järkevintä." Aamuisin minulla ei välttämättä ole aavistustakaan mitä aion päivän aikana syödä. Ennen tärkeääkin tärkeämpi aamusmoothie on jäänyt tauolle, en jaksa laskea pähkinöitä. Puuro ei maistu oikein miltään, täytyy pitää vähän taukoa. Salaatista ei saa millään tarpeeksi energiaa, vaikka se onkin ihan hyvää edelleen. Olen ihastunut appelsiineihin, joita en vielä joitakin aikoja sitten olisi voinut kuvitellakaan syöväni, ainakaan joka päivä. Omena on myös nykyisin hyvää. Tajusin eilen, että olen harpannut ihan valtavan askeleen loitommas ortorektisesta ajattelutavasta. Tiedän, ettei yksi suklaapatukka tee ruokavaiosta epäterveellistä, eikä edes irtokarkki mitä en ole juuri harrastanut syyskuun jälkeen! Kyse on vain siitä kuinka paljon.

Olen ensimmäistä kertaa aikoihin sisäistänyt sen, että terveellinen ruoka ei ole mitään ihmetiedettä, mikä  tekee kuolemattomaksi ja vastustuskykyiseksi superihmiseksi. Ruoan tärkein tehtävä on kuitenkin antaa energiaa niin että jaksaa. Koko vuosi tähän asti on ollut urheilun suhteen melkoista matalalentoa ja tajusin, että syynä ei todellakaan ole enää tammikuun paastoilu eikä todennäköisesti sydänkään vaan ihan puhtaasti se, että olen kituuttanut sittenkin liian vähällä energialla vaikka luulin muuta. Eilen kävin fillaroimassa. Poljin lujaa, taistelin tuulta vastaan, peesasin välillä jotakin kilpapyöräilijää ja pysyin perässä ihmeen pitkään. En hyytynyt edes viimeiseen ylämäkeen niin kuin pari viikkoa sitten. Sydän ei muljahtanut KERTAAKAAN, ainakaan niin että olisin sitä tuntenut! Kotona hörppäsin Profeel-juoman palautuksen nimissä, menin suihkuun ja sen jälkeen jaksoin vielä hyvin hölpötellä kaverin kanssa, joka poikkesi iltateelle. Myöhäislenkistä huolimatta nukuin kuin pieni sika.

Törmäsin eilen tällaiseen artikkeliin. Siitä löytyi monta kohtaa, mitkä kolahtivat ja kovaa. 

"– Pahimmillaan ajattelin, että en voi seurustella, koska kukaan ei kestäisi ruokavaliotani. Oli kauheaa sanoa kylässä, että en voi syödä tuota enkä tuota."

"– Ei ruoka ole koskaan ratkaisu kaikkeen. Yhtä tärkeää on, että ihmissuhteet ovat kunnossa, ihminen tuntee itsensä, kuuluu yhteisöön, eikä stressaa liikaa. Myös se edistää terveyttä, että syö hyvässä seurassa ja nauttii ruuasta."

"– Kun ruokavalio on tasapainoinen, siihen voi tehdä poikkeuksia. Välillä on jopa terveellistä syödä jotain epäterveellistä. On oltava paheita, jotta pipo ei ala kiristää. Jos syömiseen suhtautuu kieltojen kautta, siitä voi tulla pelkkä suoritus."

Tajusin, että jokainen tietää itse parhaiten, mikä on hyvä ja mikä ei. Eihän kukaan ulkopuolinen voi sanoa, että tee näin ja näin. Nykyään informaatiota on paljon, on kaikenlaisia terveysblogeja ja -sivustoja, jotka antavat niin ristiriitaisia neuvoja, että jos niiden kaikkien kieltojen mukaan eläisi niin ainoa sallittu olisi varmaankin puhdistettu vesi - ja sitäkin ihan vaan kohtuudella! Tästä lähtien aion kuunnella pelkästään itseäni ja sitä mikä tuntuu hyvältä. Edelleenkin pidän siitä, että ruoka on puhdasta ja terveellistä, mutta sen ei tarvitse olla aina ja pelkästään sitä!

Näitä hiuksia ei enää oo, meni hermo x)

Nyt lähden lenkille, koska ulkona on ihana ilma ja olo on jaksavainen! Ihanaa viikonloppua kaikille! 

♥