Elämäni kevät!

Tänään olen ollut ehkä enemmän hereillä kuin aikoihin. Kävin ensimmäistä kertaa kunnollisella pyörälenkillä, poljin välillä niin lujaa kuin jaksoin ja välillä hiljentelin vähän ja hengitin kevättä. Rakastan sitä vahvaa tunnetta kun tuntuu siltä että pystyy mihin vaan. Ja kun sydän lyö lujaa - rytmissään!

Aamulla bussia odotellessa huomasin, että lähilätäkkö oli luopunut viimeisistäkin jääkuoren rippeistä. 

Tuli jollain tavalla helpottunut olo.

Rakastan sitä kun maa tuoksuu mullalta ja punainen maali mummolalta.

Kun aurinko lämmittää ja jää iholle.

Kun hyvän ystävän jutut naurattaa.

"Tää näyttää ihan karvaselta pallilta! .... Missä on paskaa."

Muistan kun sinivuokot oli vielä harvalukuisempia ja meidän pihalla kasvoi muutama. Isä sanoi, että täytyy varoa tallomasta ja minä varoin joka kevät.

Pienenä me leikittiin siskon kanssa pajunkissoilla. Hoidettiin niitä, pestiin shampoolla ja ruokittiin naavalla. Livahdettiin ulkoiluttamaan niitä aamulla kun äiti ja isä nukkui vielä.

Minusta on ihanaa kun kotipihalla näkee joskus vuohia, ihan lähimaastossa lampaita ja toisinaan vastaan tulee pikku-poni, jolla on tähti otsassa.

"kuu saa valtansa auringolta

ja vaikka näyttääkin hohtavalta

ei valoaan se yksin jaa

saa vallan auringolta

auringolta jolta

kuu vain lainaa valoaan"

15. päivä kuu on kuulemma lainavalosta punainen. Toivotaan pilvetöntä taivasta silloin!

Tässä postauksessa ei tainnut olla päätä eikä häntää. Joskus ajatukset ovat levällään, mutta antaa niiden olla. Hyviä ajatuksia kuitenkin. Tämäkin päivä oli hyvä päivä!