En osaa nyt kertoa mitään kovin kokonaista, joten tässä jälleen haja-ajatuksia viimeajoilta kera kännykkäkuvien.
En jaksa-pysty-kykene osallistumaan fb:n arkihaasteeseen ja toivon, ettei kukaan huomaa, että sluibaan. Se on ihan hauska ilmiö, ei siinä mitään, mutta kun en muutenkaan suuremmin päivittele facebookkia niin olisi hassua yhtäkkiä päivitellä joka päivä jotakin. Tää blogi on enemmän minun juttu.
Selviydyin ruokapäiväkirjasta aika hyvin, oikeastaan en koe, että se olisi vaikuttanut syömisiini juurikaan - silti olen kumman helpottunut että se on tehty nyt. Mukaan mahtui yksi vähän heikompikin päivä, mutta ehkä se on toisaalta ihan hyvä, koska se ei todella ollut ensimmäinen laatuaan. Niitä sattuu aina välillä.
Kuulin sittenkin siitä kenestä en uskonut kuulevani enää, mutta en halua edelleenkään nähdä.
Puhun kuulemma kummallista murretta, sekaisin minä-sinää, mää-säätä, mä-sä-kieltä ja kirjoittaessa välillä lipsahtaa mie-sie. Mitä kieltä te puhutte?
En suuremmin pidä vapusta, alkoholittomalle se on haaste. Oletus on olla hirveen humalassa, mut ei kaikki välttämättä oo... Kamalasti turhaa roskaa, liikaa ihmisiä ja ilmapalloja - pelkään niitä! Siksi karkaan ystäväni luokse katsomaan leffaa ja tekemään pannaria! Olen missannut niin monet pannarit, että nyt on kyllä jo aika!
Kävin sovittamassa työvaatteita ja näytin ihan pieneltä remonttimieheltä. x)
Koppakuoriaiset pitäisi kerätä ja päästää pusikkoon viettämään eläkepäiviä. Ne on jo kamalan vanhoja. - Ollakseen koppakuoriaisia. Pelkään kuitenkin yöpakkasia, en tiedä uskaltaako niitä vielä päästää.
Hiuskriisini on mittava. Kampaajalle meneminen oli hetken hairahdus. Hölmöyksissäni en osannut kertoa tarpeeksi selvästi mitä haluan ja olen miettinyt korjausliikettä. Kaduttaa. Haikaillen katson kuvia pitkistä hiuksista ja yritän ajatella, että kyllähän ne kasvaa takas. Oikeastaan en edes tiedä onko ongelma pituus vai malli, jota ei oikeastaan ole. Korjausleikkauksella mitta lyhenisi ehkä entisestään, mutta en tiedä haittaisko se. Joo, ongelmat ON, hävettää...
Vaikka hiukset ovat paljon lyhyemmät, onnistuin silti jättämään ne auton oven väliin. Varasisko meinasi kuolla nauruun kun sanoin, "hei missä mää ny taas oon kii??"
Ajattelin ennustaa tulevaa kukkapurkeista, mutta missio on vielä vähän kesken. Kerron tästä myöhemmin.
Sain kadulla tuntemattomalta mieskaksikolta kukkasen, koska "oot niin söpö!" x)
En ole vieläkään uskaltanut luopua lapasista, koska kertaalleen paleltuneilla sormilla on aina kylmä.
Appelsiinit on edelleen pop.
Ajattelen, että nyt on jo kesä, ei kevät enää. Näin kesä tuntuu pidemmältä. Ja vielä puuttuu hyttyset, mikä on ihan kiva!
Olen palellut ihan hulluna, mutta silti haluaisin heittää talviturkin. Varsinkin, jos ois sauna. Ja laituri.
Tein vuoden pisimmän fillarilenkin tähän asti ja jaksoin hyvin.
Juttelin eilen puhelimessa 1,5-vuotiaan siskonpojan kanssa ja kuulin toisesta päästä vain tuhinaa. Kun sisko sanoi, että siellä oli Tiu-täti niin kuulin taustalta "Allu." ♥
Kamalasti asioita, jotka eivät liity mihinkään! Tässä kai tärkeimmät.
Ainiin ja hei mukavaa vappua kaikille teille! :)
Vaihtelu virkistää, usko pois. Ja kohta tukkasi on taas piiitkä :) Hyvä se on toista neuvoa, kun itse ei uskalla mennä kampaajalle laisinkaan siinä pelossa, että menettää nämä haitulaiset :D
VastaaPoistaHienoa, että selvisit ruokapäiväkirjasta. Se on iso askel. Way to go, girl! <3 söpö tyttö.
Niin, hiukset onneksi kasvaa aina takas, aikanaan. :D Vaik sen takia menin leikkaamaan kun pitkät tuntu ihan mahdottomilta, jäi joka paikkaan kiinni ja oli aina tuhannen solmussa. Kai se on vaan niin ettei ikinä oo hyvä. x) Sinä oot ♥
PoistaJotenkin näistä kuulumisista välittyi ihanan positiivinen fiilis. Rauhallinen ja tasapainoinen.
VastaaPoistaAivan ihanilta näyttää hiukset, eikä niistä mitään kovin lyhyitä vieläkään kyllä tullut! Hiuskriisit on kieltämättä tuttuja täälläkin päässä. Olen nyt kärsivällisesti 11 kuukautta (oho) ollut läträämättä hiusvärien kanssa ja ajoittain tulee olo, että "hyi, yök, mitä mä oikeen oon aatellut". Toistaiseksi oon kuitenkin malttanut pitäytyä omassa värissä, mut katsotaan koska sorrun jälleen :D Niin ja mulle pientä "kriisiä" pukkasi jo 5 cm:n lyhkäisy tuossa pari kuukautta sitten (lol)... ._. On ongelmat tosissaan ;)
Ihana Tiu, pidähän itsestäsi huoli <3
Ihan tosi hyvä fiilis nyt onkin, hiuksista huolimatta. ;)
PoistaKaverikin sanoi että "mitä sä iniset, pitkät noi on vieläkin!" :D Kai se muutos vaan itesta tuntuu isommalta kuin onkaan... Viisi senttiäkin omasta päästä tuntuu paljolle. Sinulla taitaa olla aika tumma oma värikin? Minä oon ihan hiusvärikoukussa, toisaalta en kyl haluais omaa väritöntä väriä. Mut oon yrittäny pikkuhiljaa vaalentaa värjäämällä juurikasvua astetta vaaleemmalla värillä - huoh. :D
Ihana sinä myös, pidä itestäs huoli ♥
Itte puhun "mää-sää":tä, mutta kirjotan usein mä tai sä. Ja siis mitä sä teet noilla koppakuoriaisilla? O_O
VastaaPoistaOmaan korvaan maa-sää kuulostaa jotenkin ystävällisemmältä kuin mä-sä, en tiedä miksi. :D Niin koppakuoriaiset on siks että kasvatan liskoille luomuruokaa. :D Liskot syö siis noiden toukkia (=jauhomatoja), joita näkyy kuvassa myös.
PoistaMä oon samaa mieltä, että näitä "pakkojuhlia" on alkoholittomalle vähän liikaa. Kun muutenkaan ei ole ystäväpiiriä, niin yksin tämäkin aatto ja päivä vietetään. Sä pääset sentään pannarille ;) Mun pannaritkin ovat jääneet väliin monena vuonna, mut eipä niitä kukaan ole tarjonnutkaan. Äidin tekemän pannari oli pienenä ihan parasta! Nyt se aiheuttaisi vain ahdistusta.
VastaaPoistaSe on surullista kun juhlimiskulttuuri on täällä niin kovin alkoholipainotteista. Toisaalta joskus teininä juhlat ahdisti enemmän kuin nyt. Nykyään tuntuu että on ihan ookoo missata juhlat tavalla tai toisella... Ikävä kuulla että sinulla ei ole kaveripiiriä. :/ Juuri eilen mietin että pitäis järjestää jotain matalankynnyksen uskonnottomia & päihteettömiä vappuja, uusia vuosia, juhannuksia ja jouluja sellaisille, jotka muuten joutuisivat olemaan yksin. Jos oisin suuri ja voimakas, alkaisin järjestää sellasia. :D
PoistaVoihan pannari. Suosittelen niin lämpimästi kokeilemaan. Huomaisit ettei mitään pahaa tapahdu. Ei sillä ole mitään väliä mitä joskus syö, jos kokonaisuus on muuten kunnossa. En kuollut minäkään eilen, en itse asiassa edes ajatellut mitään muuta kuin että olipas hyvää. :) Voimia ♥
Joskus oli puhetta tapaamisesta. Jos sellaista järjestätte, voisin tulla mukaan? Asun tosin Helsingissä.
PoistaJoo, ei ole unohtunut ajatus minnekään! Näillä näkymin tapahtunee kesäkuulla ennen juhannusta, mut vielä joutuu vähän sumplimaan. Ilimottelen täällä kyllä jahka tapahtuu. Niin ja paikkana varmaankin Helsinki, koska kovin moni majailee sillä suunnalla. Tule ihmeessä mukaan, ois kiva! :)
PoistaMinusta nuo hiukset on oikeen pirteät kevätkarvat :) Mutta ymmärrän oikein hyvin hiuskriisit!!!!! Yritän samoin vaalentaa omaa päätäni pikku hiljaa värjäyttämällä tyveä pikkasen vaaleammaksi ja ohkasilla raidoilla. Mutta ei mene kun pari viikkoa niin jo näkyy ärsyttävä juurikasvu... Onnekkaita ovat ne joiden oma väri on JOKIN VÄRI eikä se harmaa-ruskee-vaalee-mikä-lie :)
VastaaPoistaOn näissä puolensa ja aina välillä tuntuu ookoolta. Tuo kuva ei ylipäänsä ole kovin imarteleva. :D Hiusten vaalentaminen on tuskallinen taival, mutta kärsivällisyydellä se onnistuu kyllä! Minäkin oon miettiny raitoja, ne vois olla ihan piristäviä muutenkin. Tosin en tiedä suostuuko kukaan raidottamaan markettiväreillä värjättyä päätä. x) Oishan se kyl hienoo jos ois joku kiva oma väri eikä maantienharmaa! ..vaikka toisaalta joillekin sekin sopii.
PoistaMulla oli markettivärjätty pää, kun menin raitoja laitattamaan. Pelkkä värin posto ei riittänyt raitoihin, koska niistä tuli aivan kirjavat ( siis vain osittain sellaiset hieman vaaleamman ruskeat kuin muu pää) joten laitettiin vielä raitoihin vaaleanruskea sävy päälle. Nyt alan pikkuhiljaa tykkää tästä väristä kun niitä raitoja on niin paljon, että oikeastaan näyttää vaan astetta vaaleammalta ruskealta :)
PoistaOih, kuulostaapa kivalle. Täytyy kyllä itekin harkita! :)
Poista