Perjantaina oli psykologi, käyn siellä varmaankin viisi kertaa ja katsotaan sitten mille näyttää. Itse asiassa seuraava kerta on jo huomenna. Täti oli mukava ja keskustelu tuntui sujuvalta, ei ollenkaan väkinäiseltä tai junnaavan rasittavalta. Tajusin, että itse asiassa minulla on asiat aika hyvällä mallilla tällä hetkellä. Ymmärsin myös sen kuinka paljon ajatusmaailmani on muuttunut viimeisen puolen vuoden aikana - parempaan suuntaan. Puhuimme tunnin aikana vaikka ja mistä, pintaraapaisu vähän aiheesta kuin aiheesta. Jälkeenpäin mietin, että en tiedä sanoinko mitään sellaista, mitä en olisi joskus aiemmin sanonut jollekin ystävälle/kaverille tai vähintään kirjoittanut blogiin kertaalleen. Meinasin hivenen naurattaa kun täti rapisteli papereita, jotta "niin täällä olikin joku maininta että sun vanhemmat oli eronnu?" johon vastasin vaan että "joo niin on, mut ei jooko puhuta siitä!" x) Tuntui tosi hyvältä keskittyä nykyhetkeen ja viimeiseen kahteen-viiteen vuoteen eikä iänikuisiin lapsuustraumoihin.
Tällä hetkellä on aika neutraali olo asian suhteen, on ihan ookoo jutella asioista välillä jollekin ulkopuoliselle, vaikka juuri tällä hetkellä ongelmani tuntuvat aika pieniltä!
 |
| weheartit.com |
Elän tunnetilat hetkessä ja kuvittelen aina, että parhaillaan vallitseva olotila on ollut päällänsä suurinpiirtein aina. Jos on hyvä päivä, en välttämättä muista ollenkaan että edellisenä iltana melkein toivoin kuolemaa. Ihmettelen miksi joku kysyy, "onko tänään yhtään parempi olo?" - Ai mitä? ..... Tai jos on huono päivä ja kaikki ahdistaa ja itkettää, en muista että edellisenä päivänä elin elämäni parasta aikaa.
Tänään tuntuu hyvältä päivältä ja mietin: Ai mikä syömishäiriö??
Tänään tuntuu hyvältä päivältä ja mietin: Ai mikä syömishäiriö??
♥ Niin hyvältä kuulostaa :) Parasta on elää hetkessä :>
VastaaPoistaJuurikin ♥ :)
PoistaKuulostaa ihanalle <3 Päivä kerrallaan ja hetkessä eläen on hyvä olla :) <3
VastaaPoistaNiinpä :) Päivä kerrallaan. ^^
PoistaItsekin tunnistan tuon, että välillä elää hetkessä eikä muistakaan edellispäivän synkistelyjä. Minulla on myös usein hyvinä päivinä sellainen fiilis, että olen terve ja voisin ryhtyä tekemään vaikka ja mitä, mutta todellisuudessa oma kunto ei kuitenkaan ole lähelläkään "normaalia". Sairauden pitkittyessä ja toipumisen ollessa hidasta sitä ei enää hahmota, mikä olisi itselle se terveellinen olo. Keho ja mielikin on sopeutunut tähän tilanteeseen.
VastaaPoistaOlen miettinyt viime aikoina paljon mikä on tervettä, mikä on sairasta, mikä on normaalia ja mikä ei. Kamalan vaikea on vetää rajaa minnekään, lopulta kai oma kokemus ratkaisee. Omalla kohdallani pelkkä miettiminen ei auta vaan kokemus sairaasta/terveestä syntyy usein tekemisen ja sosiaalisien kontakteiden kautta. Muihin ihmisiin peilaamalla on helpompi hahmottaa mikä on normaalia ja mikä ei. En tiedä saatko yhtään kiinni mitä tarkoitan?
PoistaSiitä olen kuitenkin varma, että jokainen hyvä päivä antaa voimaa jatkaa eteenpäin kohti normaalia, mitä se sitten lopulta onkaan! :)
Jos pystyy peilaamaan itseään muihin terveellä tavalla, ettei mene vertailuksi tai kilpailuksi. Itselle on hyvä, että on lähimpiä kertomassa, mikä on ns. normaalia. Minä siis tarvitsen sen järjen äänen usein ulkopuolelta, joko terveydenhuollon taholta tai perheeltä/ystäviltä.
PoistaNiin siis ei verrata vaan peilata. Tarkoitin että monesti kotona omien outojen tottumusten keskellä voi olla "terve olo," mutta totuus ilmenee sitten kun ei ole yksin vaan muiden ihmisten seurassa. On hyvä että on ihmisiä, jotka osaavat ja uskaltavat sanoa suoraan. Järjen ääni tulee monesti ulkopuolelta. Mut hyvä että on sellasia ääniä olemassa. :) Voimia!
PoistaHetkessä eläminen on mielestäni hirmuisen hyvä taito, vaikka välillä toki on ihan tervettä pysähtyä ja katsoa taakseenkin. Mutta niin, kuulostaa hyvälle tuo terapian aloitus! :)
VastaaPoistaSe on ♥. Toisaalta taito on osata myös pysähtyä ja katsoa taakseen välillä. Psykologi voi olla ihan hyvä, ehkä sen näkee vähän tuonnempana mille näyttää. :)
PoistaOlipas ihana lukea tällainen postaus! ♥
VastaaPoista♥ !!
Poista