Aivan sama mitä kunhan siinä on energiaa (mielellään paljon)

Siitä on aikaa kun olen viimeksi syönyt Kunnolla. Tai no ehkä viikko suurinpiirtein, mutta se on minun mittapuullani pitkä aika. En todellakaan ole tehnyt tätä tahallani vaan syynä on ollut jatkuvat pahoinvointi varsinkin sen viime sunnuntain vatsataudintapaisen jälkeen. Ei ole ollut nälkä, on ollut vain sietämätön aaltoileva oksetus. Lumipallo vierii kun ei pysty syömään, oksettaa lisää jos ei syö, mutta syöminen aiheuttaa yökkäyksen. 

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kaksi vuotta sitten oli itse asiassa hyvin samanlainen tilanne. Silloin se kesti pitkään, monta viikkoa? Elin pääosin appelsiineilla ja kurpitsansiemenillä. Tai elin ja elin, kuolleelta tuntui pitkään jälkikäteenkin. Ajatuksissani on kuitenkin iso ero. Silloin olin jokseenkin välinpitämätön. Päivät olin koulussa, illat hypin teatterilla ja fillaroin pitkin kyliä kavereiden kanssa. En ymmärrä miten edes jaksoin, mutta oksetusta lukuunottamatta kai ilmeisen hyvin. Jonakin heikompana hetkenä yritin saada aikaa lääkärille. Itkin puhelimeen, että pelkään kuolevani nälkään kohta. Sain puhelinajan reilun viikon päähän, vastaanottoaikaa en koskaan. En jaksanut yrittää tarpeeksi. Mietin mitenköhän sydän kestää, mutta anorektikko pääni sisällä huusi hurraata.  Helppo olla syömättä kun ei pysty syömään. Ei tarvitse taistella nälkää vastaan. Pahoinvointi katosi aikanaan, mutta voin kertoa että lopullinen toipuminen kesti pitkään.

Nyt tilanne on kuitenkin eri. Pelottaa, turhauttaa. Turhauttaa se, että miksi nyt piti tulla tällainen juuri kun meni niin hyvin. Juuri kun olin rakastunut hyvään ja terveelliseen ruokaan. En ole edes ajatellut laihtuvani, koska tiedän että niin ei käy, enkä halua. Ketoosi, säästöliekki, hyi olkoon!! En halua tietää mitä vielä. Enkä halua tietää mitä kehoni tällä hetkellä polttaa energiaksi.... Tai tiedänhän minä. Kaikin tavoin olen yrittänyt tehdä niin kuin on paras. Olen yrittänyt keksiä ruokia, mitkä voisivat pysyä sisällä - ja voin kertoa että tällä hetkellä minulle on ihan yksi lysti mitä se on, kunhan vain saisin energiaa jostain! Kaupasta on tarttunut mukaan mm. suolakurkkuja, appelsiineja, tuoremehua, inkivääriä, kaurajuomaa ja salmiakkia. Kirpeät, etikkaiset ja suolaiset asiat menevät, mikään makeanmaitoinen ei mitenkään hrh. Eilen illalla mietin jopa pitsaa, mielellään sellaista missä olisi feta-juustoa.

Reilun viikon kuluttua olisi hyvä päästä palautumaan normaaliin, koska silloin viimeistään pitäisi alkaa täyttelemään ruokapäiväkirjaa. Tämänhetkinen tilanne on kaukana normaalista ja näin ollen kirjaaminen olisi täysin turhaa. Tällä hetkellä vain kaikki mitä normaalisti syön etoo ihan liikaa. Vaikka tällä hetkellä olo on mitä on, olen silti iloinen ajatusten muuttumisesta. Juuri nyt antaisin mitä vaan energisestä olosta ja täydestä vatsasta. Ja fillarilenkistä. Tai olkkaritanssista.

Ja nyt tekee mieli pyytää anteeksi valitusta vaikka se onkin tyhmää. Tekopyhää ois kirjoittaa nyt keväästä ja kukkasista vaikka ne onkin kivoja.