Aina lopulta sä selviit mistä vaan

Heippa hei kaikki! Hengissä ollaan ja varsin hyvissä voimissa jälleen. Oksetus johtui aika varmasti ihan vaan energiavajeesta, en usko että kyse oli mistään sen monimutkaisemmasta. Lopulta sain tankattua kunnolla, mistään terveellisyysseikoista välittämättä. Useamman päivän ajan olen syönyt tasan sitä mitä on tehnyt mieli miettimättä yhtäkään ei-koodia! Itse asiassa kävin hakemassa jopa pitsaa varasiskon kanssa! Olin ihan kuin turisti pitseriassa, edellisestä kerrasta on nimittäin KAUAN. Kun pähkäilin täytevaihtoehtoja, varasisko sanoi topakasti, "nyt kaikki salaatit on sitten kiellettyjä, et ota mitään sellasta!" Puolet pitsasta meni ennen kuin tuli totaalinen ähky. Loput meni pakkaseen pahan päivän varalle. Kroppa reagoi aika rankasti kaikkeen normaalista poikkeavaan, pitsan jälkeen näytin kuin olisin uinut nokkospuskassa. Naama täynnä kutisevia paukamia, miten viehättävää! Ehkä kuitenkin välillä tekee hyvää hieman karaistua ja nyt voin taas palautua normaaliin kun ylimääräiselle energialle ei ole enää tarvetta.

On valtavan helpottunut olo, koska vaikka viikon syömättömyys olikin tahatonta, hetkittäin mieleen tuli yllättävän typeriä ajatuksia siitä miten sitä olisi varmasti voinut jatkaa ties miten pitkään. Hetkellisesti kuopalle painuvaan vatsaan on helppo ihastua vanhasta muistista. Se "hyvä olo" mikä tahallisesta tai tahattomatta paastosta tulee, on valtava valhe. Se on ehkä jonkinlainen lohtu silloin kun ei ole mitään muuta. Tai kun tuntuu siltä että ei ole mitään muuta.

Kovin montaa kertaa ei nykyisin tarvitse miettiä, haluanko jäädä kotiin nälkiintymään ja olemaan onneton vai haluanko jaksaa tehdä asioita, viettää aikaa ystävien kanssa, jaksaa saunoa pyörtymättä, jaksaa valvoa liian myöhään, oppia uusia asioita, tanssia, juosta, nauraa, keksiä hölmöjä juttuja.

Tuli valtavan hyvä mieli kun yksi kaverimies sanoi eilen, että "sen lisäksi että olet uskomattoman suloinen, sun jutut on kyllä hulvattomia ja oot vilpittömällä tavalla ihanan höpsö." Oikea Tiu on se, joka nauraa paljon ja jolla on tyhmät jutut, ei se joka hoippuu harmaana ja ilmeettömänä.

Illalla lähdimme vielä varasiskon kanssa Tampereen yöhön. En muista milloin viimeksi olisin jaksanut tanssia niin pitkään ja antaumuksella. En muista milloin olisin nauranut vedet silmissä ja vatsalihakset krampissa. Tanssiessa tuli hassu aate. Välillä tuntui siltä kuin joku olisi tuijottanut. Mietin onko se joku ehkä lukenut blogiani. Hetkeksi tuli hieman alaston olo, mutta se meni pian ohi, koska tajusin että tämä on minun elämäni iloineen ja suruineen enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Seison sanojeni takana ja jos joku sattuu blogin perusteella tunnistamaan niin sanotaan vaikka hei. :) Nou probleem!

"Sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan

ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa

Niin mä voin luvata et aina lopulta sä selviit mistä vaan

ja ihan todella ei ole rajoja nyt kun tanssitaan"

♥