Hyvää aprillipäivää!

"Huhtikuun ensimmäinen päivä on se päivä, jolloin meitä muistutetaan, millaisia olemme muiden 364 päivän aikana." 

(Kiitos Mark Twainille syyllisyystaakkani keventämisestä!)

Kiitos kaikille onnitteluista - säästän ne tulevan varalle. En nimittäin ole raskaana. Sentään. Oishan se aika hurjaa. Yksinhuoltajuus tässä elämäntilanteessa ois aikamoista. Toisaalta kaikkea voi sattua ja jos oisinkin raskaana niin en tiedä ajattelisinko kovinkaan eri tavalla. Vaikea sanoa. Tositilanteessa panikoisin ehkä enemmän, voisin kuvitella.

Tuo maha on aito, ei mikään sohvatyyny. Se on ihan aito menkkamaha jokusen viikon takaa. Aika vaikuttava vai mitä? En tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa, näytän oikeestikin aika raskaalta. Toki notkoselkä, ulospäin työnnetty pallea ja huono ryhti kuvassa korostavat vaikutelmaa. Pystyn pitämään tuon jonkin aikaa, mutta pidemmän päälle se alkaa tuntua jo aika kipeeltä. Osaan myös liikuttaa sitä niin et tuntuu ku vauva potkis, hah taito sekin! Niin ja kuvaa varten join myös vettä varmaan puoli ämpärillistä, melkein. Kaikille epäilijöille, kyllä se vesi aiheuttaa keskivartalolihavuutta kuten kuvasta näkyy!! Ja pissalla käyminen tietysti laihduttaa, jne jne... ;) 

Ihmiset ei monesti usko kun sanon, että minulle pamahtaa ihan törkeä menkkamaha aina. "Ai sulle muka?" Oi kyllä. Se ei ole mikään vitsi, enkä liioittele. Se on ihan valtava. Välillä saa ihan tosissaan miettiä, miten sen saa piiloon, ettei kellekään tule vääriä mielleyhtymiä! Iso kiitos "yöpaitamuodille!" <3 Lienee ihan ymmärrettävää, että välillä on vaikea suhtautua itseensä ja hahmottaa rajojaan kun ne vaihtelevat ihan oikeastikin päivästä riippuen - kaikki turvotus ei ole aina pelkästään korvienvälistä kiinni. Mutta mitäs sitten? Nykyisin siihen osaa suhtautua levollisemmin kun ymmärtää mikä on turvotuksen ja lihomisen ero. Kroppani nyt vaan toimii tällä tavalla ja se on ihan ookoo!

Toivon, että jonakin päivänä tällainen uutinen ei oiskaan pelkkä aprillipila, toki hieman erilaisessa elämäntilanteessa mielellään. Ja oli minulla tässä ihan pointtikin: vastauksena Anonyymin kysymykseen, suhtautuminen itseeni/kehooni on muuttunut - ilman raskauttakin. Joskus aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan julkaisevani itsestäni tuollaista kuvaa, mutta nyt tämä vain naurattaa ja kaikella lempeydellä kroppaani kohtaan voin sanoa, että oikeastaan tuo kuva on ihan kaunis. Tavallaan. Kauneus tulee ihan muualta kuin selkärankaa vasten litistyneestä vatsasta ja terävistä luista. Kauneus tulee esimerkiksi mielenrauhasta, elämänilosta, lempeydestä ja hyvästä olosta.

Kiitos muuten rikoskumppaneilleni Maijalle uskottovasta kommentista ja Siljalle kuvan lainaamisesta... ;)

Ps. Toivottavasti ette vihaa, ainakaan paljoo....!