Oon kirjoittanut tätä blogia kohta kaksi vuotta enkä ole tehnyt vielä yhtäkään MAi Dei -tyyppistä postausta, joten tässäpä teille eräs ihan tavallinen tiistai!
Kello soi 6:10. Sydän hakkaa, oksettaa, väsyttää ja vannon että "tänään meen kyl ajoissa nukkumaan" niinkuin likimain joka aamuvuoro-aamu... Torkutan. Ylösnousemus on kuitenkin väistämätön paha, luen vielä iltalehden horoskoopin kännykästä ja unohdan sen heti. Hymähdän itsekseni onko tämä tosiaan se mitä teen ensimmäiseksi aamulla, auts! Aamuahdistus katoaa kun makkarin oven takana odottaa kehräyskuoro täynnä rakkautta. <3 Lääpäisen rasvaa naamaan ettei pakkasiho rapise päivän aikana rinnuksille. Aamupalaksi syön kaksi kauraleipää med avokadomössö. Lisäksi ämpärillinen teetä ja kaakaolla raiskattu pikakahvi, nom nom.
Syön seisaaltaan niin kuin melkein aina kun en muka ehdi istumaan. Hah täytyy muuten myöntää tässä vaiheessa, että ruokapöydässä kuvatut ruokakuvat blogissa ovat enimmäkseen lavastettuja, en minä oikeasti siinä syö. Valon kannalta se on vaan hyvä paikka kuvata ja yleensä suht siisti myös. :D Katselen kissojen aamuleikkejä ja nappaan vitamiinit naamariin: D, B+magnesium, sinkki+C, kromi, omega-3 ja spirulinaa. Töihin otan evääksi hernekeittoa. Naamaan laitan vähän meikkiä...
Töissä on työvaatteet, joten on aivan sama missä ryysyissä sinne lähtee. On tainnut sama huppari olla päällä aika monena muunakin aamuna! Onnistun kerrankin lähtemään ajoissa ja avaan työpuhelimen jo vähän ennen kahdeksaa. Aamuvuorot ovat siitä kivoja, että kaikenlaista puuhaa riittää. Täytän raportteja ja valmistelen päivän töitä. Huollan ja pesen koneita, vien roskia ja häärään. Väsyttää ihan kamalasti, mutta silti on mukava fiilis touhuilla. Liikkeessä pysyy hereillä edes jotenkin. 12 aikaan syön hernekeittoa ja luen juorulehtiä.
Puoli kolmen jälkeen sanon heippa hei ja kurvailen kotiin. Auton kello on kesäajassa kun en ole saanut aikaiseksi siirtää sitä... Kohtahan se on oikeassa taas! Kotona odottaa taas kaksi kissamiestä täynnä rakkautta. Allulla on ollut jalka kipeenä ja se on vähän reppana tällä hetkellä niin otin sen hetkeksi sylihoitoon. Kissan pusut haisee silakalle.
Teen nopeesti banaanilettuja, olen tehnyt niitä kokeilun jälkeen jo useamman kerran. Taas syön seisten ja häärään samalla montaa asiaa. On semihoppu kun hetken päästä pitäisi lähteä tallustamaan juNpalle. Jos kaapeissasi vallitsee epäjärjestys, tässä lohdutuksen sana: et ole ainoa. Hukkasin jumppasalin maksulätkän sekä kaapin lukon ja epäilin että se olisi voinut pudota treenikassista jonnekin tuonne... Käännän siis koko kaapin ympäri enkä löydä. Vaihdan jumppavaatteet jo kotona, koska en halua mitään kantamuksia.
Nano järjestää viimehetken ohjelmaa kaatamalla matopurkin Verne-vesiliskon terraarion päälle. On hienoa kalastella kuolleita koppakuoriaisia, matoja, kissanruokanappuloita ja salaatinlehtiä vedestä. Taisi lipsahtaa jokunen ruma sana. Siivoan sotkut ja lähden lenkkeilemään kohti keskustaa. Jalat ovat tuhannen tukossa, joten kävely lämmittelyn nimissä on ehkä ihan hyvä juttu. Hypin vähän ja venyttelen. Puoli viideltä on vielä semi valoisaa, vau! Kaveri tulee samalle tunnille, höpistään ja vaihdetaan kuulumisia. Väsyttää kamalasti, oikean ja vasemman erottaminen on jokseenkin mahdotonta, ja välillä unohdan kuunnella mitä ohjaaja sanoo. "Juu saa tehdä omaan tahtiin, ei ole väliä kummalle puolelle tekee ensin." Hehheh! Jumpan jälkeen bussissa haisee vanha viina. Vastailen viesteihin, joihin en ole päivän aikan ehtinyt.
Kotona käyn suihkussa ja askartelen dippiporkkanoita & kamomillateetä. Päivän soliaalimediahetki. Vastailen edellisen postauksen kommentteihin. Välillä on huono omatunto kun vastaan viiveellä, mutta haluan vastata kaikille ajatuksen kanssa ja välillä sopivaa aikaa ei vaan yksinkertaisesti ole. Järkevien lauseiden muodostaminen on jotensakin hankalaa tässä väsymystilassa, mutta yritän! Hetkeä myöhemmin nappaan vielä jääkaapista tuorepuuron kera mustaherukoiden, vadelmien ja rahkan. Olen ottanut vaivihkaa poispudonneet maitotuotteet vähitellen takaisin ruokalistalle rahkan muodossa. Sitten sukellan peiton alle ja sammun kuin saunatonttu.
Aamen!
Mulel tuli nälkä ko kattelin sun ruokikuvia :DDD Näitä on niin kiva lukea, vois pitkästä aikaa tehdä itekkin :)
VastaaPoistaHeh, se on muuten jännä miten aina tulee nälkä pelkästään kuvien katselusta. :D Tätä oli hauska myös tehdä, pitää ottaa usiksi joku kerta!
PoistaKiva postaus! Tälläisiä lisää! :)
VastaaPoistaMitä oot laittanut tohon tuorepuuroon sekaan?
Kiitos! Kiva jos tykkäilit :)
PoistaTuorepuurossa on kaurahiutaleita, chia-siemeniä, vadelmia ja mustaherukoita. Niin ja riisimaitoon tein. :)
Näyttää todella hyvältä!! :)
PoistaKannattaa kokeilla. :) Syntisen hyvää ja kuitenkin terveellistä. ^^
PoistaPakko tesmata! :)
PoistaPäivä kanssani -postaukset on aina yhtä kivaa luettavaa. :) Kai se ihminen on vain niin uteliat, että palat toisen arkisesta elämästä kiinnostavat. Ihania kuvia!
VastaaPoistaNe on :) Arki kertoo mielestäni ihmisestä paljon mikä on mielenkiintoista ja herättää uteliaisuutta. Kiitos! :)
PoistaOlipas mukava postaus :) Tuli hyvä mieli ja ruoat kieltämättä näytti hyvälle!
VastaaPoistaKiitos! :)) <3
PoistaSyöt ihan hirvittävän vähän.
VastaaPoistaEnsimmäistä kertaa ikinä kerroin blogissa kokonaisen päivän ruokalistan koska ihan vilpittömästi ajattelin että tämä ei näytä (eikä ole) liian vähältä. Se mitä syön nyt päivässä on ehkä puolet enemmän kuin loka-joulukuussa keskimäärin. Se ei ole mitenkään helppoa aina ja joinakin päivinä en tähän yllä, mutta yritän parhaani... Nyt kuitenkin jaksan paljon paremmin ja syömishäiriön fyysisiä oireita ei juurikaan ole enää. Painokin on noususuunnassa, joten ei tässä mitään hätää ole. :)
Poistajos sun paino ei tällä laske, olet tosi pahalla säästöliekillä. toi ruokamäärä riittäisi ehkä nelivuotiaalle tai toimistotyötä tekevälle ylipainoiselle keski-ikäiselle. ihana kuulla, että tää on jo paremmin kuin ennen (tosin ahdistaa edes ajatella, mitä se sitten on ollut, ja mitä se on sun keholles tehnyt!) mutta tää on silti ihan suoraan laihduttajan tai anorektikon ruokapäiväkirjasta.
VastaaPoistaMun paino ei laske vaan nousee tällä määrällä ja aivan varmasti käyn säästöliekillä + perusaineenvaihdunta ei varmalla ole sama kuin terveillä ihmisillä. Enhän mä edes laihdu vaikken söis mitään, meen muuten vaan heikoks vaikka päällepäin ei näytä milleen. Syömishäiriö on jättäny jälkensä todennäköisesti pysyvästi, koska oon oireillut 10-vuotiaasta asti ja sitä ennenkin olin tosi pieniruokainen (äiti kiikutti mut lääkäriin ekan kerran 5-vuotiaana siks etten syöny). Ja kyllä, voin kertoa että muakin ahdistaa ajatella mitä tää kaikki on mun kropalle tehny. Se ei silti auta, koska ainoa mihin voi vaikuttaa on tää hetki ja tuleva.
PoistaSumma summarum, jaloilleen pääseminen ottaa aikansa, muutokset ei tapahdu hetkessä. Tää on tällä hetkellä se mihin parhaimmillaan pystyn, mut suunta on kuitenki ylöspäin!
Moi, ja pahoittelut että kommentoin nimettömänä - en halua että minut tunnistetaan. Olen ikävä kyllä edellisen anonyymin kanssa samoilla linjoilla. Väsymys, lihasjumit ja ahdistus todennäköisesti helpottaisivat, jos saisit enemmän energiaa. Nuo ruokamäärät riittävät juuri ja juuri perusaineenvaihdunnan ylläpitoon, ja muun energian kehosi syö kuluttamalla lihaksiasi ja sisäelimiäsi polttoaineeksi. Olen itse aikoinaan kituuttanut vuosia liian vähällä energialla, ja sen seurauksena sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan. En missään vaiheessa, edes todella alipainoisena, tuntenut itseäni sairaaksi, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna olin kyllä tosi huonossa kunnossa. Olen kuitenkin onnellinen, ettei esimerkiksi sydämeni kärsinyt vakavampia vaurioita aliravitsemuksen takia. Sinun kohdallasi olen tästä jo huolissani, sillä muistaakseni olet kirjoittanut kärsiväsi rytmihäiriöistä.
VastaaPoistaMutta varmaankin tiedät jo tämän kaiken, eikö vain? Muistathan nämä asiat, kun mietit ottaisitko lisää ruokaa vai et ja kun arvot pitäisikö mennä lenkille vai jäädä kotiin? Toivon todella, että selviydyt ja löydät iloa elämääsi, vaikutat sympaattiselta tyypiltä :) Tsemppiä ja rohkeutta!
Mun on vaikea uskoa että käyttäisin lihaksia ja sisäelimiä energiaksi kun kuitenkin paino nousee ja alkaa lähennellä normaalia taas. Sen verran täytyy selventää, että väsymys johtui viiden tunnin yöunista kahtena peräkkäisenä yönä, lihasjumit rankasta urheilusuorituksesta paria päivää aiemmin ja ahdistus siitä etten ollut saanut itseäni ajoissa nukkumaan enkä ois jaksanut nousta. Yleisvire on siis hirmuisen hyvä, on henkisesti ja fyysisesti parempi olla kuin aikoihin. Sydänkin on ollut viimeaikoina ihmeen hyvä. Hidaslyöntinen, muttei rytmihäiriöinen.
PoistaIkävä kuulla että sinun kilppari sanoi sopimuksen irti. :/ Samaista vaivaa olen itsekin pelännyt ja se on yksi asia mikä motivoi syömään paremmin. Sairaudentunto katoaa kummasti juuri silloin kun on huonoimmassa kunnossa, itsekin tajunnut monesti vasta jälkeenpäin missä ollaan menty.
Tiedän kyllä varsin hyvin tän kaiken, nyt täytyy vaan pysyä lujana ja pitää suunta ylöspäin. Ja iloa tässä elämässä on hyvin paljon jo nyt, mulla on oikeesti tosi hyvä olla. :) Toivottavasti sinulla myös, toivottavasti nää kaikki on kohdallasi jo menneitä!
Hei! Samaa mieltä aiempien kommentoijien kanssa, että hyvin vähäiseltä ravinnonsaanti näyttää. Tiedän, että helposti jättää pois sitä ja tätä ja loppujen lopuksi päivässä ei tule syötyä paljon mitään. Tai ainakaan sen verran, että pysyisi nykyisessä painossa, saati että se nousisi (mikä itsellä on tarkoituksena). Omaan silmään omat ruoat näyttävät riittäviltä, mutta ulkopuolisen silmin ne ehkä hahmottaa paremmin. Siksi itse tarvitsisin jonkun toisen sanomaan, syönkö tarpeeksi. Tällä hetkellä sellaista henkilöä ei ole, joten yksin mennään...
VastaaPoistaTää tuntuu niin nurinkuriselle kun minun mittapuulla tuo tuntui isolle määrälle ruokaa enkä edes meinannut jaksaa kaikkea. Ehkäpä toleranssi kuitenkin tästä kasvaa ja maha myöskin. ;) Se voi olla joskus hyvä että ulkopuoliset sanovat asioita ääneen ja herättelevät tajuamaan. Itse sokaistuu niin kovin helposti. Oon monesti kysynyt ihmisiltä (niiltä joilta kehtaan) että mitä he syövät päivässä. Sekin on antanut kummasti perspektiiviä. Älä jää yksin tuon kanssa vaan pyydä että joku sanoo mielipiteensä. Hirmuisesti voimia sulle!
PoistaKivaisa postaus! Pirteä :)
VastaaPoistaMun mielestä ruokamääräsi näyttävät normaaleilta, mutta itse olen myös melko pieniruokainen. Plussaa siitä, että syöt säännöllisesti ja monipuolisesti! Hienoa, että yrität pitää itsestäsi huolta. Tsemppiä ihana Tiu!
Luin eka että "karvaisa..." :D Laskin huvikseni paljon tuosta tuli energiaa yhteensä eikä se oikeesti ihan järjettömän kauas siitä maagisesta 2000 kcal jäänyt. :) Toki 2,5 h liikuntaa ja fyysisesti raskas työpäivä vie veronsa, mut silti oli vähiä yöunia lukuunottamatta jaksavainen ja hyvä fiilis koko päivän. Kiitos ihanuus <3
Poista"Tää tuntuu niin nurinkuriselle kun minun mittapuulla tuo tuntui isolle määrälle ruokaa enkä edes meinannut jaksaa kaikkea."
VastaaPoistaNiin, lienee varmaan selvää, että määrä tuntuu suurelta ex(?)-anorektikolle, mutta ei normaalille ihmisille. Edelleen samaa mieltä että syöt aivan liian vähän. Rohkeasti vaan enemmän ruokaa nassuun.
Kyllä se siitä... :)
Poista