Vaahteramäen Eemeliä ja minipitsoja

Kerroin psykologille millaista kaaosta arkeni on, kuinka vaikea minun on pitää asioita järjestyksessä ja hallinnassa, kuinka en saa asioita aloitettua tai valmiiksi asti. Kuinka tipahtelen keskusteluista ja unohdan kuunnella. Kuinka unohdan ylipäänsä kaiken minkä voi. Kuinka teen sataa asiaa yhtä aikaa muistamatta mitä olin tekemässä. Kuinka olen koko ikäni tuntenut itseni hölmöksi ja kömpelöksi, jopa tyhmäksi kun en pysy mukana. Vaikka tiedän ettei älyssäni sinällään ole vikaa. Psyko oli jopa pelottavan varma ADD:sta ja kannusti viemään asiaa eteenpäin. Ensi viikolla tilannettani kartoitetaan neuropsykologin voimin, jännittää vähän. Mutta minäkin haluaisin jonkinlaisen selvyyden ja ylipäänsä jutella asiasta.

Olen alkanut kehittelemään selviytymiskeinoja. Muistilappuja, To do -listoja, itsensä haastamista lujalla päätöksellä, että nyt teen tämän ja tämän loppuun piste. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta haluan uskoa että tässä voi jotenkin harjaantua kun tiedostaa ongelman. Yksi tehokas keino lukita itsensä yhteen paikkaan, esimerkiksi keittiöön on äänikirja. Kotona minulla ei ollut tähän hätään muuta kuin Vaahteranmäen Eemeli, mutta se oli mitä parahinta kuunneltavaa siksi aikaa että sain tehtyä ruokaa alusta loppuun. En kehtaa myöntää, kuinka usein on käynyt niin, että olen ostanut tarveaineet jotakin ruokaa varten ja heittänyt ne lopulta homeisena pois kun en muka ehtinyt = saanut aloitettua...

Tällä viikolla olen kuluttanut paketillisen feta-juustoa vanhenemisuhan alta; ensin kolmena päivänä evässalaatin muodossa ja loput meni pikku kaurapitsoihin tänään. Hyvää tuli ja näistä saa vielä eväät töihin moneksi päiväksi! Kotona näitä tuskin syön, koska en omista mikroa ja uunin lämmittäminen yhden pienen pitsan takia ei ole kovin kannattavaa.

Muuten, kumpi on teidän mielestä oikein, pitsa vai pizza? Molempia näkee ja itsekin käytän vähän molempia. Pitsa tuntuu juntimmalta kuin pizza. :D