En tiedä miten kuvailisin viimeaikoja. Sekalaista. Hektistä. Rapsakkaa. Aikataulutettua. Kiireistä. Hösellystä. Liikaa. Kaikkea. Viikkoja, jolloin kaikki päivät on sovittu täyteen. Elämää, mikä on mukavaa. Mutta ahdistus siitä, ettei aika riitä kaikkeen. Hirvittävä väsymys. Kalliita ja noloja mokia töissä. Yhtenä päivänä melkein itkinkin ensimmäistä kertaa tammikuun alun jälkeen.
On ollut kamala tulevaisuusahdistus. Mitä minä teen kun nykyiset työt loppuvat? Mikä minusta tulee isona? Mitä haluaisin tehdä? Missä olen hyvä? Olenko missään hyvä? Pitäisikö sittenkin muuttaa takaisin Hyvinkäälle? Vai Tampereella jonnekin lähemmäs sivistystä? Pitäisi tehdä suursiivous, haluaisin tehdä. Mutta milloin ehdin? Olen onnistunut luomaan itselleni melkoisen stressin, ahdistuksen ja levottomuuden. Unohtanut pitää itsestäni huolta. Lattia on tuntunut keinuvalta, sydän on hakannut kiihdyksissä, on ollut seillanen sisäinen värinä.
Ja mikäpä tällaisesta yleensä seuraa? Kroppa kiskaisee hätäjarrua. Oi kyllä, räkätauti täällä taas mikä ei oikeasti edes haittaa kovin paljoa, koska tiedän että kroppa on ihan oikeassa; nyt on aika pysähtyä. Juoda teetä ja olla vaan.
Tähän loppuun vielä muutama tähän hetkeen sopiva ajatus:
♥
Nyt lepoa vaan! Villasukat jalkaan ja iso kupillinen teetä <3
VastaaPoistaJuuri näin :) jäin kotiin niinkuin määräsit ;D
PoistaAnna nyt hyvällä omallatunnolla itelle aikaa vaan olla ♥ Iso kupillinen teetä ja jotain hyvää ja kissaterapiaa :-)
VastaaPoistaJuurikin tällä reseptillä.. ♥
PoistaVälillä pitää rauhoittua, että jaksaa taas <3
VastaaPoistaNiin pitääki <3
Poista