Aamulle suunniteltu lenkki jää väliin, koska energiaa sellaiseen ei ole. Edellisen päivän ruokapolitiikka oli vähän niin ja näin. Vahingossa. Unohtui. Jäi. Aamupala on kai se ainoa mistä en luista ikinä, se ei unohdu. Sen voimalla jaksaa pitkään, ehkä liiankin pitkään.
Pääruoka on vaikein. Luistelen siitä milloin milläkin verukkeella, useimmiten ihan vilpittömästi ajattelen, että ihan kohta. Tai että "nyt ei kyl millään kerkii, mut illalla sit!" Autosta löytyy salmiakkia, syön pari ja kotiin tullessa mietin, että "ihan kohta tapahtuu ruoka, käyn vaan ensin suihkussa." Yhtäkkiä nälkä onkin jo niin kova, että sammutan tulipalon jollakin pienellä "pelastuseväällä." Ja hups, nälkä menikin jo. Lupaan, että huomenna skarppaan enkä anna saman toistua. Illalla mietin mitä hittoa syön kun kaksi päivän kolmesta ateriasta on ollut leipää eri muodoissa ja kolmas rahkaa, pähkinöitä ja marjoja... Ei mitään näistä, mutta mitäs sitten? Ei kellään ole näin huono mielikuvitus! Mitä tekee mieli? Ei oikein mitään. Mut jotain on silti pakko syödä. Mikään hedelmä ei riitä eikä porkkana. Niillä voi toki aloittaa. Puuroa? Ei. Smoothie? Naapurit herää. Jos aamupala on aina varma, järkevä ja säännöllinen niin iltapala on kuin kinder-yllätys. Toisinaan turvaudun pakastimen syövereihin ja syön iltapalaksi kasvissosekeittoa tai lihakokeilusta jäänyttä jauhelihakastiketta. Kaivan esiin ravintotädin lipareet ja lunttaan mitä tarkoittaa iltapala.
Työikäisen opas:
- 2 dl jugurttia/viiliä/maitoa
- 2-3rkl mysliä/2dl muroja
- 1-2 dl marjoja
- 1-2 viipaletta täysjyväleipää, kasvirasvalevitettä ja vihanneksia
- hedelmä.
Syömishäiriöisen opas:
- karjalanpiirakka/sämpylä/2 palaa leipää
- levite ja leikkelettä/juustoa/kananmunaa, kasviksia
- TAI leipien sijaan parikourallista pähkinöitä/siemeniä.
- purkki viiliä, jogurttia tai rahkaa/lasi matoa tai piimää
- hedelmä/marjoja
Lopulta kaiken kiertelyn ja kaartelun jälkeen syön muutaman pähkinän, pari porkkanaa, puoli purkillista rahkaa ja appelsiinin... Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin, kyse ei ole ruoan välttelystä vaan enemmänkin saamattomuudesta/järjestelmällisyyden puutteesta.
Peilin kanssa meillä on ollut yllättävän hyvät välit. Tosin ruokamäärien pienenminen näkyy vähän, mutta vain vähän. Olen hoikka, mutten laiha tai sairaan näköinen. Maha pömpöttää vähän, se on ihan ookoo. Hiukset on kivat ja ihokin aika hyvä. Näytän vahvemmalta kuin oikeasti olen. Ehkä teen vanhanaikaiset temput ja lisään kylmästi liikuntaa niin että kroppa alkaa huutamaan ääneen mitä se milloinkin tarvitsee niin ei tarvitse mistään oppaista ihmetellä? Tai ehkä hankin mikron niin voin tehdä kerralla ison määrän ruokaa ja lämmittää sen muina päivinä helpommin kuin paistinpannulla?
Miten te onnistutte pitämään syömiset järkevinä ja säännöllisinä? Vai onnistutteko?
Mä tunnistan tästä itteni :-P En oo koskaan ollu, ees huonommassa kunnossa paastolla tai syön-korkeintaan-yhen-kurkunsiivun-iiks-mentaliteetilla liikkeellä. Aina on jotain uponnu.
VastaaPoistaMut samat perusongelmat. Aamupala menee alas aina, lämmin ruoka on hankalaa. Unohtuis, vaihtuis johonki helppoon kuten jogurttiin..Ja oho, ei tehny mieli, syön seuraavana sit lämpimän..Ja monesti illalla havahdun kans tohon et mitäs nyt sit kun leivät ja jogurtit on "käytetty".
Välillä oon oikeen nauranu ajatukselle, et oonko ainoa jolla on joku hemmetin leipäkiintiö joka on tullu täyteen. Miksei iltapalalla vois sitä puputtaa lisää..
Nyt tietysti yritän kotilomilla pysyä soveltaen ateriasuunnitelmassa koska pakko ja painon kans ei nyt oo varaa lipsua.. Aamupala kun on helpoin, sitä on helpoin muuttaa ja siihen tehdä kokeiluja. Sit vaan päätän aamul herätessä et missä kohtaa syön suunnilleen mitä, ni ei tarvii pähkiä sitä ku hetki koittaa. Lämpimiä, esim. helppoa keittoa teen isoja määriä valmiiksi ja täs vaihees jopa mittailen aamuisin valmiiks lautaselle. Mun apukeinot nyt on toi kello ja suunnittainen aikataulu. Ja se et jos vähänkin tekee mieli jotain ni syön sitä.. Kukahan on päättäny, et jogurtti-hedelmä-siemeniä ei vois syödä useampaa kertaa päivässä kun se vaan on aika hyvää? :-P
Onhan se vähän hölmöö aatella että "leivät ja jogurtit on nyt käytetty," mut mulle ainaki tulee tyhmä ja epäonnistunu olo jos syön jotain yhtä ja samaa suurinpiirtein koko päivän. Monipuolinen on parempi ku ykspuolinen, mut ykspuolinen on silti parempi ku ei mitään. :P
PoistaKello ois kyl varmaan hyvä opetella ja toisaalta työpäivinä se ehkä jotenkin toteutuukin ainakin työpäivän loppuun asti. Haluisin kans tietää kuka on päättäny kaikki mitä kuuluu millonkin syödä. :D Ravintotäti tosin sano mulle lohdullisesti, että ei välipalasyömisessäkään sinällään vikaa oo kunhan sen tekee monipuolisesti... ;)
Aamupala on mulle lähes pyhä asia, se on saatava syödä. Rauhassa. Kaurapuuroa ja kahvia, ei ole parempaa. Mutta sitten alkaakin se epämääräisyys, jota kutsun myös ruokailun välttelyksi ja totaaliseksi unohtamiseksi. Yleensä huomaan kyllä nälän, joka huutaa iltapäivästä (niin, mikä lounas?), mutta ajattelen, etten nyt viitsisi, kun kohta on kuitenkin tehtävä ruoka miehelle. Päivällinen on yleensä syötävä, koska syömme sen yhtäaikaa - jos en ole menossa jossain. Ja iltapalaa yritän yleensä, edes jotain pientä.
VastaaPoistaJa ei, en yritä laihduttaa nälkiinnyttämällä itseäni. (Ainakaan kovin tietoisesti.) Ruokailu päivällä vaan tuppaa unohtumaan liian usein.
Lisää kohtalotovereita. Mulla menee yöunet tai herään kamalan aikasin jos en syö illalla kunnolla. Siksi on pakko yrittää panostaa... Tsemppistä ihana, oot mielessä usein. <3
PoistaMulle haastavin on ehkäpä juuri aamupala ja se on yleensä vain joku rahka-purnukka.
VastaaPoistaEn silti pystyisi aloittamaan päivää ilman sitä rahkaa mutta aamupalassa olisi kyllä paljon skarpattavaa!
Muut ruokailut onnistuu ihan hyvin sillä järjestän niille ihan oman ajan ja kellon ollessa vaikka suunnilleen viisi niin menen kotiin syömään/syön jossain. :)
Mä en kauhean helposti pysty (enää) aterioita skippaamaan, sillä huomaan heti sen jaksamisessani ja voinnissani.. :/ Ehkä ihan hyvä niin koska silloin ainakin tulee syötyä eikä skippailtua aterioita!
Minullaki on ollu kyl joskus pitkä aika etten syöny aamulla mitään tai korkeintaan jonkun näkkärin. Nyt hirvittää ajatuskin, en kyllä mitenkään pystyis. Ehkä se on vähän tottumiskysymys myös? Jos joskus on pakko mennä jonnekin ennen aamupalaa, koko loppupäivä on heikko. Minäkään en pysty kokonaan skippaamaan aterioita, kroppa ei mitenkään kestä sellasta. Mut pelastuseväisiin ja naposteluihin turvautuminen onkin sitten harmittavan helppoa... Mut sen kyllä huomaa olossa. Haluisin syödä enemmän, koska haluisin jaksaa paljon enemmän kuin nyt. Täytyy skarpata ihan tosissaan nyt. Tee sinäkin niin aamupalan osalta! :)
PoistaMä niin muistan tuon vaiheen elämässäni, kun ei vain saanut aikaiseksi tehdä ruokaa. Aina muka oli jotain tärkeämpää, muuta tekemistä. Sitten sitä söi jotain, jotta nälkä katosi ja ruoanlaitto tuntui turhalle. Ja sitten lupasi, kuinka seuraavana päivänä mä kyllä.. Sitä täytyy vain järjestää aikaa ja päättää, että "tänään mä teen ruoan klo 18 ja syön.". Muuten se ei onnistu :) Tsemppiä ihana <3
VastaaPoistaHuoh, juurikin noin... Tilanne vaattii lujia päätöksiä ja järjestelmällisyyttä. Kiitos ihanuus ja anteeksi, olin missannut kommentin ihan tyystin! :o
PoistaMua auttaa eniten se, että oon niin hiton kyllästynyt koko syömishäiriöön, ja tiedän, että keino elää jonain päivänä ilman sitä, vaatii ruokaa. Sh-elämä on vienyt (ja vie) niin paljon, että sen hohto on karissut. Välillä siitä joutuu itseään toki muistuttamaan, mutta oon oppinut tunnistamaan monia kohtia, joissa tuo tuppaa unohtumaan.
VastaaPoistaMutta sitten ne konkreettiset, kun tunnetusti pelkkä ajatus ei riitä.
1) ateriasuunnitelma: määrät ja "lupa".
2) kello, eli säännöllisesti
3) teen usein isomman satsin ruokaa kerrallaja annostelen valmiiksi pakkaseen/jääkaappiin, jotta on valmiina, eikä syömishetkellä tule kikkailtua annoskoon tms. kanssa
4) välillä on tehty hoitajan/raten kanssa tehty ihan konkreettisia ruokalistoja, ja noudatan sitten niitä, jotta taas vähenee kikkailun ongelma
Mutta eniten painaa halu irti fästä kaikesta. Huonoina hetkinä saatan kirjata paperille ajatuksia (lähinnä, mitä hoitotaho ym. on sanonut ja sitten, miten terveet kaverit toimisivat) miksi syödä ja välillä myös niitä sh-mietteitä.
Tässä jotain. Armotonta kamppailua, välillä turhauttaa, välillä sujuu helpommin, mutta...
Tsemppiä!
Samma här, kyllästyttää isolla Koolla. Laihdutusajatuksia ei oo ollu aikoihin, mut järki ja järjestelmällisyys on toisinaan pahasti hukassa. Kello ja pakkaseen purkitettu ruoka vois olla vastaus pääruokaongelmaan. Sinulla on aika hyvä sotasuunnitelma, ainakin kuulostaa sille. Hirmuisesti tsemppistä sinulle myöskin ja kiitos <3
Poista