Palauduin kotiin Helsinginreissulta ja vastassa oli kaksi kissamiestä täynnä rakkautta. Nano sai riemuhepulit ja kirjaimellisesti nanosekunnissa kuului kova rysäys... Verne-vesilisko sai akvaariolasin päällensä sillä seurauksella, että sen hännästä katkesi kolme senttiä pois. Menin ensin ihan hysteeriseksi, huusin, itkin, tärisin. Kissat pakenivat kauhuissaan saunaan. Katsoin vedessä lilluvaa häntää, se liikkui vielä kun nostin sen pois. Mietin että nytkö se päivä on, pitääkö lisko laittaa kiehuvaan veteen ja päästää tuskistaan? Enhän minä edes pystyisi. Sitten katsoin tarkemmin, lisko näytti ehjältä, liikkui rauhallisesti eikä sätkinyt tai näyttänyt kipeältä. Nostin sen erilliseen purkkiin ja katsoin taas. Ei verta. Voiko 19-vuotias sammakkoeläin selvitä tästä? Soitto eläinlääkäriin, toiseen ja kolmenteen. Jos kissalle, koiralle tai marsulle sattuu jotain, eläinlääkärit yleensä tietävät mitä tehdä. Jos liskolle sattuu jotain, kukaan ei tiedä. Kukaan eläinlääkäreistä ei tunnistanut edes lajia. Paitsi se neljäs, kenties ainoa Suomessa, joka oikeasti tietää. Hän sanoi, että nämä eläimet ovat sitkeää tekoa ja niillä on uskomaton kyky selviytyä. Ne kasvattavat uusia jalkojakin katkenneiden/syötyjen tilalle, eli se saattaa hyvin selvitä. Tulehdusriski on silti iso ja lähituleva on kriittinen. Pelottaa ihan kamalasti. On myös kamalan syyllinen olo kun olen tiennyt että näin voi käydä ja minun on pitänyt hommata uusi kansilasi, sellainen mitä kissa ei voi pudottaa. Jälkiviisastelu ei silti auta nyt, en voi muuta kuin pitää veden mahdollisimman puhtaana ja toivoa että Verne taistelee. <3 Toivoa on kun kolme senttiä lähti onneksi hännästä eikä päästä...
Liskot ovat olleet minulla melkein aina. Olen ollut pieni lapsi kun marsut vaihtuivat liskoihin siskoni allergian takia. Muistan miten tohkeissani olin, miten huolellisesti siskon kanssa niitä hoidettiin. Mutta. Olen päättänyt, etten ikinä enää hanki minkäänlaista eksoottista eläintä. Mielestäni ne eivät kuulu lemmikeiksi. Jo pitkään niskakarvani ovat nousseet pystyyn kun joku on sanonut "tui tui ihana lisko, minäkin haluun." Miten tietää että lisko/kilpikonna/sammakkoeläin on onnellinen? Siitä että se pysyy hengissä ja on fyysisesti terve? Vai miten? Niiden ajatuksenjuoksu ei kaiketikkaan ole kovin monimutkaista, mutta miten silti voi tietää kuinka paljon ne ymmärtävät? Kissa tai koira on varmasti onnellinen lemmikkiasemassaan jos sitä hoidetaan hyvin. Muistan lukeneeni joskus, että yli 90% matelijoista kuolee hoitovirheisiin. Se on ihan järkyttävä luku jos pitää paikkansa. Se kertoo mielestäni siitä, ettei matelijat voi hyvin lemmikkieläiminä vaikka niitä kuinka hyvin hoitaisi. En tuomitse ja voin olla väärässä, mutta tältä minusta nyt vaan tuntuu. Omieni kohdalla en voi tehdä muuta kuin yrittää hoitaa niitä mahdollisimman hyvin loppuun asti. Enhän minä mitenkään olisi osannut ajatella tältä kannalta alta 10-vuotiaana kun ei moni aikuinenkaan osaa...
Anteeksi, mutta mitä helvettiä?! Ei liskoja lopeteta laittamalla kiehuvaan veteen, ei todellakaan. Voisitko ottaa Suomen eläinsuojelulaista selvää. Hirveää lukea aina tällaista väärää tietoa. :( Kalojakaan ei saa enää lopettaa tuolla tavalla.
VastaaPoistaNo voi helvetti itselles vaan. Luuletko ettei ole jo tarpeeksi paska olo tästä? Kerroin mitä ajattelin hysteerisenä ja paniikissa, pahoittelut jos se näytti väärän tiedon jakamiselta. En tiennyt mitä tehdä ja juuri siksi soitin eläinlääkärit läpi että joku viisaampi kertoisi pitääkö eläin lopettaa vai onko toivoa. Ja ihan mielenrauhasi vuoksi, en ole ikinä keittänyt yhtäkään eläintä enkä sitä varmasti myöskään pystyisi tekemään. Se nyt vaan sattui tulemaan ensimmäisenä spontaanina ajatuksena mieleen. Oman lemmikin lopettaminen omin käsin ei minulta onnistuisi ja jos tilanne olisi sitä vaatinut, olisin kääntynyt eläinlääkärin puoleen. Arvostan eläinten oikeuksien puolustamista, mutta jäi kyllä tosi kökkö fiilis tällaisesta kommentista.
PoistaNo sitten ymmärsin väärin asiayhteyden, anteeksi.
PoistaNousee vaan niin karvat pystyyn heti kun lukee tällaista, kun se on ihan yleistä että tuolla tavalla lopetetaan, eikä tiedetä että se on ihan hirveän tuskallinen tapa kuolla. Hyvä ettet kuitenkaan oikeasti tekisi noin. Vaikea sinua tuntematta tietää, tarkoititko tuota ihan tosissaan vai et. Varsinkin, koska monet tarkoittavat ja markkinoivat sitä kivuttomana kuolemana.
En tarkoittanut kirjoittaa noin kärkästä kommenttia, mutta ahdistuin vain niin valtavasti jos liskoparka olisi joutunut kokemaan tuollaisen kuoleman. Mutta onneksi hoidat hyvin eläimiäsi ja soitit eläinlääkäreille. Tarkoitan vilpittömästi sitä, että anteeksi ilkeä kommenttini. Pidän jatkossa turpani kiinni.
Ei se mitään, ymmärrän sinällään. Helposti lähden itsekin messuamaan jos näen eläimiin kohdistuvaa vääryyttä. Kiehuvaa vettä on kai ennen pidetty "kivuttomana" kuolemana, siitä se ajatus kai juurensa juontaa ja siksi tuli ensireaktiona mieleen kun mietin jos minun täytyy lisko saada hengiltä niin miten.
PoistaAnteeksi minunkin karkea kielenkäyttö, tuntui vaan niin pahalta tuollainen kommentti itkumaratonin jälkeen ja kun olo on hirveä jo valmiiksi.
Ymmärrän hyvin. Olen lukenut blogiasi aika kauan ja ymmärrän että sinulla on ollut tosi vaikeaa. Ärsyttää, että menin tuolla tavalla kivahtamaan yhtäkkiä, en ilmeisesti ehtinyt käyttää aivosoluja. Ihana lisko, paljon paranemisia hänelle. :)
PoistaEi haittaa, tunnepuuskissa tulee helposti sanottua asioita mitä ei ole ehkä ajatellut ihan loppuun saakka - näitä sattuu. :) Verne on hirmusen rakas ja toivon että se voisi viettää vielä 20-vuotispäiväänsä. ♥
Poistaihan kamalaa :( Voimia <3 Kyllä sun liskos taistelee tuosta ja parantuu <3
VastaaPoistaKiitos <3
Poistavoi kamalaaa :( toivottavasti lisko paranee hyvin tuosta ♥ voimia♥ !
VastaaPoistaEi auta muuta kuin toivoa, nyt ollaan ekasta päivästä selvitty ♥ :´)
PoistaOi voi että :/ tuollaiset hysteriahelpit kuulostaa kyllä aivan liika tutulta :( Mutta toivotaan että lisko tuosta tokenee! Pidä vesi puhtaana ja ruoki hyvin, varmana teet kaiken mahdollisen, ja loppu jää sitten karman käsiin^^ En tiennyt että sinulla on lisko :) Itselläni oli kuusi vuotta kaksi tuliliskoa, jasper ja jesper, ja näin kymmenen vuoden jälkeen luettuani tämän päivityksen tuli kieltämättä noita kahta aivan ikävä :( Mutta paranemisia sairastuvalle!! ^^
VastaaPoistaVoi kurjuus :( Minä en oo kyllä ollu tuollasessa tilassa kuin kerran aiemmin ja se oli silloin kun kissa oli tappanut yhden gekoista kuusi vuotta sitten. Siinä tilassa voin ehkä etäisesti ymmärtää (vaikkei tietenkään voi verrata) miltä voi tuntua esimerkiksi auto-onnettomuudessa jos itse jää henkiin, mutta joku muu ei jää/loukkaantuu vakavasti. Missään muussa tilanteessa en oo ikinä huutanu hätääni enkä ollu sellasessa sumussa. :S
PoistaAinakin vielä näyttäis olevan tilanne ennallaan, täytyy kokeilla tänään maistuisko ruoka. Onneksi eilen söi niin ei ehkä haittaa jos heti maistu. Toivotaan parasta. <3 Liskoja on ollu viimoset 18 vuotta, nyt vielä Vernen lisäksi kaksi leopardigekkoa: http://rikokaava.blogspot.fi/2013/12/nahkaista-ja-suomusita.html
En tiennyt että sullakin on ollu liskolapsia (häiritsee muuten aina sanoa lisko kun ei nuo ole liskoja vaan sammakoita geneettisesti, mutta..) Sympaattisia otuksia ovat. <3