Sekametelipostaus ilman päätä ja häntäätättärää!

Olen ollut kamalan hajamielinen. Höpisen sekavia, sekoilen sanoissa ja syytän helteitä.

Hämmennyin vähäsen kun tajusin iPhonen osanneen päätellä missä olen töissä.

Minulla on ihan järkyttävä määrä rästiviestejä, joihin en ole ehtinyt vastaamaan, pahoittelut kaikille! Niitä on Facebookissa, kahdessa eri sähköpostissa, Whatsapissa ja tekstiviesteissä. Töissä olen hyödyntänyt luppoaikaa olemalla mediasosiaalinen, mutta yövuoropöhnässä järkevien lauseiden muodostaminen on hieman hankalaa. x)

Vatsani on ollut monta päivää ihan kamalan kipeä. Fanaattisimpina ortoreksia-aikoina niin ei ollut oikeastaan ikinä. Haluaisin syödä vapaasti kaikkea ilman turhia rajoituksia, mutta nyt on pakko harkita vatsaystävällistä ruokaremonttia ja luottaa siihen että osaisin tehdä sen fiksusti. Ei jatkuva kipuilukaan hyvää tee ja onhan se merkki siitä että jotain tarttis tehdä toisin.

Helteet tekevät voimattomaksi, en tiedä mitä tapahtui vannoutuneelle kesäihmiselle sisälläni. Kai siitä vaan tuli syksyihminen. Vaikka olen vilukissa, viihdyn viileässä. Ehkä se on se nihkeys ja nahkeus mikä tämän tekee? Ja rytmihäiriöt, taas... Silmissä pimenee vähän väliä ja pelkään jatkuvasti että pyörryn vielä. Se olisi jotenkin kamalan kiusallista.

Olen syönyt suolaa suoraan purkista.

Olen kirjoittanut blogia paljon, monta postausta on päätynyt luonnoskansioon joko siksi että ne ovat vielä kesken tai sitten siksi etten lopulta vain kyennytkään julkaisemaan niitä.

Olen impannut nukkumaan mennessä joululahjaksi saamaani laventelipurkkia, jonka pitäisi auttaa nukahtamaan. Saattaa olla uskonasia, mutta jokin taika siinä on. Toimii.

Poskea vasten painunut kissantassu on ihana.

Tahtoisin mökille.

Ja hei! Minulla on enää yksi työyö seitsemästä jäljellä, sitten on kokonainen viikko vapaata - hurraa!! Suhtaudun tähän kuin lomaan.

Kello on ihan hitosti liikaa ja pitäisi olla nukkumassa jo!