Aika rakentaa jotain muuta kuin norsunluutorni

Vaikka syömishäiriön suhteen voin paremmin kuin ehkä ikinä, en voi kieltää etteikö hölmöt ajatukset nostaisi päätään aina välillä vanhasta muistista. Näin käy onneksi vain hyvin harvoin, mutta en voi sanoa "ei koskaan." Varsinkin jos päivä on muutenkin huono, jokin asia ahdistaa, pelkään tulevani hylätyksi tai etten kelpaa, saatan huomaamattani ajatella että olisin parempi, jos olisin edes viisi kiloa vähemmän. Tai kymmenen.

Välillä on vaikea hyväksyä nykyistä kroppaa ja saatan miettiä kuntokuuria ja syömisten rajoittamista.

Jos kaikki menee totaalisesti päin mäntyä ja nieleskelen itkua syystä tai toisesta, saatan haaveilla tappotahtisesta juoksulenkistä siihen asti että voimat loppuu.

Joskus jos olen surullinen ja kaipaan lohdutusta, saatan jollain kierolla tavalla kaivata sitä aikaa kun join ihan liikaa teetä ja palelin liian ison villapaidan alla kun istuin keittiön lattialla keskellä yötä unettomana ja vapisevana. 

Syömishäiriö on kuin norsunluutorni, joka vapauttaa asioiden kohtaamisesta. Elämä menee tavallaan PAUSE-tilaan kun ei "tarvitse" miettiä kuin yhtä asiaa.

Nämä kaikki vahvistavat sitä ajatusta, että syömishäiriö on ollut jonkinlainen selviytymiskeino ja että nyt on korkea aika opetella rakentavampia tapoja toimia ongelmatilanteissa.

Esimerkiksi näin:

- Olen pyrkinyt välttelemään liiallista peilin tuijottelua.

- Olen pyrkinyt huolehtimaan ulkonäöstäni niin, että voisin tuntea itseni viehättäväksi juuri tämänkokoisena kuin nyt olen.

- Olen hankkinut uusia, sopivankokoisia vaatteita.

- Olen etsinyt ja nimennyt asioita, joista pidän itsessäni sisäisesti/ulkoisesti ja pyrkinyt vahvistamaan niitä.

- Olen tarttunut kaikkiin positiivisiin kommentteihin, joita olen saanut tällaisena.

Ihmiset, joita tavalla tai toisella ihailen, eivät ole sairaalloisen laihoja eivätkä välttämättä edes hoikkia. He ovat itsevarmoja, elämäniloisia, lämpimiä, välittömiä ja maalaisjärkisiä. Vahvoja. Olen löytänyt itsestänikin sen vahvuuden ja pidän siitä. Tämä ajatus auttaa eteenpäin.

Olen saanut viimeaikoina paljon uutta: ihmisiä ja asioita. Anorektisten ajatusten valtaama pää ja ruumis ei ikinä jaksaisi eikä pystyisi vastaanottamaan sitä kaikkea. En haluaisi luopua mistään vain ollakseni vähemmän. Mikään ei ole sen arvoista. Näin on hyvä, juuri näin.

 ♥: Tiu