Hyviä ja kivoja

Miitinpoikanen olimeni ja vaikka lopulta olimmekin Ellanean kanssa kahdestaan, se ei haitannut ollenkaan. Pääsinpähän tutustumaan yhteen ihanaan, lämminhenkiseen ja herttaiseen ihmiseen, kiitos vielä! Juttua riitti helposti kolme tuntia ja varmasti olisi riittänyt paljon enemmänkin. 

Näimme itse asiassa jo viime syksynä sattumalta kaupungilla. Silloin vaihdoimme vain muutaman sanan nopeasti ja mietin jälkeenpäin että olispa kiva tutustua paremmin. Blogin kautta on hassua tavata ihmisiä "oikeesti" kun lukijat tietävät asioita enemmän kuin moni läheinen, mutta eivät silti varsinaisesti tunne ollenkaan. 

On vapauttavaa jutella välillä syömishäiriöön liittyvistä asioista ihmisen kanssa, joka tietää mitä se on. En usko että sitä voi tietää tai ainakaan ymmärtää jollei ole itse kokenut. On myös hyvä, että asioista voi puhua ääneen niiden oikeilla nimillä. Välillä mietin, että mitenköhän elämäni olisi mennyt, jos olisin jo teininä osannut puhua tästä ääneen. Olisiko senikäinen osannut jo käsitellä asioita rakentavasti? En tiedä kun olin vain hiljaa, enimmäkseen. Parempi silti myöhään kuin ei milloinkaan, hyvin kävi näinkin ja asioilla on varmasti merkityksensä.

Olen hemmotellut itseäni hyvällä ruoalla, ostamalla naistenlehden (yleensä olen liian pihi sellaiseen) ja uudet pussilakanat. Keräsin myös lupiineita maljakkoon, mikä piristi kummasti. Lisäksi aion tällä viikolla häärätä kämpän kuntoon. Nyt on virtaa ja valtava siivousvimma niin tilanne täytyy hyödyntää! Sadepäivät ovat täydellisiä siivousvimmailuun. Juuri nyt en tiedä parempaa kuin kotiryysyissä hääräileminen med parahin karvaeläin ja rokkikoneet. Jatkanpa siis... :)

Kuvassa tämän talon pahin kyylä. Alimmaisessa kuvassa siis kröhöm...