Onni on tämä hengitys

Nyt. Kirjoitan. Nyt on aikaa, monesti ei ole. Blogia on ikävä, edelleen. Monesti. Tässä se on. 

Aikaa tulee koko ajan kellosta lisää, onneksi. Minulla on aikaa nähdä ihmisiä joista välitän, käydä lenkillä ja nauttia kesästä. Minulla on aikaa soittaa pianoa välillä ja ulkoilla kissan kanssa. Minulla on aikaa olla rakastunut.

Sen sijaan aikaa on melko vähän roikkua Facebookissa tai ylipäänsä koneella. Vastailen viesteihin viiveellä, älkee vihatko jooko! Blogeja luen töissä hiljaisina hetkinä, pahoittelen kun en ole kommentoinut niin usein kuin ennen - se on puhelimella hieman nihkeetä.

Moni asia on tehnyt minut onnelliseksi viime aikoina:

 

- Aamuiset juoksulenkit ennen töitä, sateessa tai auringossa - molemmat on omalla tavallaan hyviä.

- Kun jäin sillalle venyttelemään ja katselin kuinka hauki vaani pienempiään rantakaislikossa.

- Luja halaus ja itku kun tapasimme hyvän ystävän kanssa pitkästä aikaa (tai ainakin tuntui pitkältä ajalta).

- Kantoreppukävely lämpimän tuhisevan vauvan kanssa, joka on muuten sama tyyppi kuin aprillipilapostauksen ultrakuvassa. ♥

- Mökkisauna ja hyppylaituri.

- Variksenpoikanen.

- Puhalsin puhalluskukan ja toivoin. Toive toteutui melkein heti. Puhalsin toisen kukan ja kiitin.

- Söin kaverin leipomaa mutakakkua hyvällä omalla tunnolla

- Yhtä hyvällä omalla tunnolla urheilin överit pitkästä aikaa, koska sattui olemaan aikaa.

- Aamiaiset parvekkeella.

- Terveys: Sydän on ollut hyvä, rautakuurin jälkeen energiaa on ollut ehkä tuplasti enemmän, syömishäiriöajatukset tuntuvat kaukaisilta.

Kamerani on maailmalla, eikä minulla ole kuvia tästä mistään. 

Se harmittaa vähän. Aika vähän. 

Onneksi on we♥it.comin lainakuvat.