sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Vapise syömishäiriö!!

Eilen juhlistimme pienimuotoisesti 18-vuotiaan Verne-vesiliskon synttäreitä. Oli ihana nähdä kavereita, höpistä niitä näitä ja saada hetkeksi muuta ajateltavaa.


Synttärisankari ♥
Raps raps =^-^=
Syömisiä oli paljon, mutta jätin väliin... En silti jaksanut ahdistua sen enempää. Tämä porukka on siitä ihana, että ei tarvitse selitellä mitään. Minulla on sellainen olo että he ymmärtävät vaikken monelle ole suoraan sanonutkaan mistä on kyse. Tein pannaria, oli kuulemma hyvää. :) Ehkä minäkin vielä jonakin päivänä...



- - - - - - - - - - - - - - - - 

Tänään olen kuitenkin näyttänyt syömisvammailulle keskisormea ja pitkää nenää. Aamu alkoi hienosti hunajamelonilla, puolikkaalla riisipiirakalla ja piparkakkutalon jäänteillä yhdessä rakkaan ystäväni kanssa, joka majaili luonani valvottuaan liikaa yskivän miehensä vieressä.

On hassua miten jonkun toisen kanssa muurien murtaminen on niin paljon helpompaa kuin yksin. Ei se mikään numero ollut silti, juteltiin ja syötiin aamupalaa, koska oli nälkä. 


So simple?


Päivällä kävin Ideaparkissa pyörimässä enkä kieltäytynyt muffinssista kun sellaista tarjottiin. Ihan rehellisesti se ei ollut kovin hyvää, mutta söin silti. Ajattelin että nyt tarvitsen kaiken mahdollisen energian tuli se sitten mistä tahansa. Vatsaan sattui ja oksetti. Hetken mietin mielessäni että tänään ei enää mitään.

Kotona päätin kuitenkin että oli miten oli, aion syödä tämän lisäksi kaiken sen mitä olisin muutenkin syönyt enkä jätä mitään pois. Pöydällä oli muutama eiliseltä jäänyt viinirypäle, jotka ovat olleet ehdoton eiei jo pitkään - söin nekin rybäleprkl!! Nauratti. Olen syönyt tänään EI-koodeja koko vuoden edestä - hurraa!!

Kävin illalla lenkillä, juoksin, pompin ja kiipeilin mäkeä vähän ja nautin, koska pitkästä aikaa minulla oli oikeasti energiaa siihen!! Sydän ei jysäyttänyt yhtäkään vastalausetta, tuntui hyvälle. Kävin toiveikkaana katsomassa, missä kunnossa latu on tai onko sitä ylipäänsä. Hieman soraiselta näytti vielä, mutta lunta satelee lupaavasti koko ajan lisää.......nimittäin ostin suksisauvat kadonneiden tilalle ikään kuin motivaatioksi: 


Pitää syödä niin voi mennä hiihtämään!



Nyt on niin hyvä olo, että ajattelin ottaa alkavan viikon tavoitteeksi hedelmäosaston. Vaikka yksi kutakin, pikkuhiljaa. Seuraavaksi ajattelin palauttaa ruokalistalta tipahtaneen kalan, ehkä seuraavalla viikolla. Kuulostaa varmaan säälittävän pieniltä asioilta, mutta itse asiassa näiden kahden askeleen jälkeen olen jo hyvin pitkällä siinä missä olin ennen tätä kuoppaa.

Nyt ajattelin katsoa eilen väliin jääneen Putouksen Katsomosta, olen ihan yllättynyt kun toistaiseksi kukaan ei ole FB:ssä tai muualla kerenny spoilaamaan, jee!


Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! ♥

13 kommenttia:

  1. Ehkä ne voi olla säälittävän pieniä asioita kenelle tahansa terveelle, mutta toipuvalle nuo on isoja, hyviä askeleita. You go girl <3

    VastaaPoista
  2. Maapallosilmän kanssa täysin samaa mieltä!

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa!! Pienin askelin eteenpäin!! :) tsemppiä siitä se lähtee ♥

    VastaaPoista
  4. Ihana juhlinnan aihe! :) Täytyykin tänä keväänä viettää myös mun Pippuri-kissan synttärit. Yksi syy lisää leipoa! Jee! Mutta voi voi sun syömistä...:( Hyvältä kuulosti tuo muffinssipäivä. Niitä lisää! Pienin askelin toki ja jokainen lisäys on voitto, mutta älä jää liian kauaksi junnamaan samaan vaiheeseen. Muuten taas eteenpäin meneminen voi vaikeutua... Tsempit!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, täytyyhän täysi-ikäiselle nyt pileet järjestää... :) Ei vais, sankari itse jäi aika vähille huomioille, mut kavereita on aina kiva nähdä. Joten ehdottomasti Pippuri-kisumaun synttäreitä suunnittelemaan vaan!

      Syömiset ei anna nyt ihan hirveesti ylpeilyn aihetta, mutta oon silti onnellinen että onnistuin murtamaan monta muuria saman päivän aikana. En aio jäädä tähän, elämässä on niin paljon sellaista mitä en halua missata sairauden takia. Kiitos ♥ !

      Poista
  5. Saatkin olla iloinen noista asioista - eivät todellakaan ole mitään pieniä ja säälittäviä asioita! :) askel kerrallaan eteenpäin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä. :) Täältä noustaan taas, vähitellen. ♥

      Poista
  6. Niin sitä pitää :-) askel eteenpäin. Pienistäkin askelista kasvaa pitkä matka..Välillä edetään kanan askelin ja väliin loikataaan gebardin loikka. Pääasia on suunta eteenpäin.
    Oi..lisko on niin kaunis - itsellänikin oli nuorempana tuliliskoja..nyt vaan isompia otuksia.
    Foca

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo vain, eteenpäin mennään isommilla tai pienemmillä loikkauksilla. :)

      Verne on kyllä nätti, jotenkin kovin lempeän oloinen. ^^
      Mitä otuksia sinulla nykyään on?

      Poista
  7. Auts..tällä hetkellä laumaani kuuluu työkoira, pari kissaa, kukko kera viiden kanasensa sekä meille elannon tuovat n.20 lypsylehmää ja nuorkarja. Lapsia (2) ei kaiketi lasketa eläimiin - ei aina uskoisi. Olen tällanen viherpiiperö maalainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, no teillä riittää vipeltäjiä siellä! :) viherpiiperö maalainen ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥ !