Mietin tässä että minkähänlaisen sekapääkuvan minusta tämän blogin perusteella oikein saa? Ensin kirjoittelen muina naisina hömppää ties mistä ja seuraavaksi räväytän että elämäni on aivan pilalla ja sydän vuotaa verta ja ja ja mitä näitä ny oli.
"Mitä tahansa minusta odotat, sitä en ole
Mitä tahansa minusta haluat,
et taida saada kuitenkaan"
Mitä tahansa minusta haluat,
et taida saada kuitenkaan"
"Osaan laulaa kuin enkeli
ja samalla en ollenkaan
Itken elokuvissa
mutta kotona en uskalla"
ja samalla en ollenkaan
Itken elokuvissa
mutta kotona en uskalla"
Kaikki tämä tulee kuitenkin suoraan sydämestä. Elän tunteella, mikä tekee elämästä joskus rankkaa, mutta antaa paljon enemmän.
Joskus teiniangsteissani takerruin masennukseeni: ajattelin että en saa olla iloinen, koska itsemurhaajat eivät ole iloisia. Osastolla omahoitajani totesi kerran että "oho, hymyilit vanhingossa. Menee pilalle hyvä angsti." Voitte kuvitella kuinka paljon Vihaa kyseinen hoitaja silloin sai osakseen... :D
Masentuneet eivät naura tai lakkaa kynsiä. Anorektikot ei herkuttele. Hulluilla ei oo normaalia elämää, koska ne on hulluja? Nöyp.
Mielestäni on viisautta osata tarttua eri tunnetiloihin ja myös päästää niistä irti. Minua on ahdistanut eilen ja tänään niin paljon että hengittäminen on ollut vaikeaa ja olen tärissyt enemmän kuin aikoihin. Itkin ja huusin siskolleni puhelimessa että oon niin väsynyt. En onnistunut syömään tänäänkään kovin hyvin ja olen huolissani... Mutta silti olen meinannut tikahtua nauruun tänään. Näen tällä viikolla monta ystävää, lauantaina järjestän liskosynttärit kavereille. Life goes on!
On siis mahdotonta sanoa meneekö hyvin vai huonosti enkä oikein tiedä miksi pitäisikään sanoa. Harvoin menee pelkästään hyvin tai pelkästään huonosti. Rakastan elämää ja elämistä kaikkineen. Joskus itkeminen on tarpeen, mutta ei saa takertua. Juuri nyt, tällä hetkellä on ihan ookoo ja hyvä näin.
Onks siel muita tuuliviirejä?
Hah.. Tuli mieleen viel yks juttu, mikä melkein liittyy: Siltä varalta että mieli muuttuu alanvaihdoksen suhteen, kuvasin tänään videon, jossa kerroin miksi yrittäjyys, istuma-asento ja näyttöpäätetyöskentely ei oo hyvästä ja miksi alanvaihdos on paikallaan. Voin katsoa videon sitten jos aika kultaa muistot yrittäjän arjesta! Nyt olen puhunut, aamen!
Onhan tämä elämä yhtä tuuliviirin lailla muuttuvaa oloa ja tunteita - yhtenä hetkenä tuntuu, että on aivan pohjalla, mutta seuraavana saattaakin olla jälleen hyvä olla. Se on jännä juttu, kuinka se voikaan olla niin. Ja sinun blogistasi mielenkiintoisen tekee juuri tämä - kerrot asiat sydämestäsi ja siten, kuin ne koet sillä hetkellä :)
VastaaPoistaLohdullista kuulla, välillä tulee vähänjakomielitautinen olo kun tuuli vaihtaa suuntaa yhtenään, mut jos en oo ainoo niin ehkä naiset vaan on tällasii.. :B
PoistaVoi miten ihanasti sanottu: "Ja sinun blogistasi mielenkiintoisen tekee juuri tämä - kerrot asiat sydämestäsi ja siten, kuin ne koet sillä hetkellä :)" Awws.. Oon tosi otettu tästä, kiitos. ♥
Viimeksi tänään ahdisti niin että meinasin purskahtaa itkuun töissä, keskittyminen oli vaikeaa ja ruokaa en uskaltanut syödä, sillä vatsassa velloi. Nyt makaan hymy huulilla sängyllä, nauran ystävän viesteille ja odotan huomista. Tuuliviirinä on välillä ihan hauskaa, kun osaa suhtautua. Tsemppiä sinne ja toivottavasti tuuli kääntää sut iloiseen suuntaan! :)
VastaaPoistaKuulostaa jotenkin niin tutulta. Mielestäni siinä on jotain aika puhdistavaa kun sallii itselleen eri tunnetiloja. Silloin asiat tulee tavallaan "käsiteltyä" siinä hetkessä eivätkä ne jää vellomaan.
PoistaKiitos, tsemppiä sinne myöskin - kyllä se tuuli kääntää suuntaa aina ajallaan. ^^
Tuskin kukaan olettaa tuntevansa bloggaajaa tämän blogikirjoitusten perusteella! (Ainakaan toivottavasti, sillä onhan blogi vain pintaraapaisu elämästä ja ajatuksista.)
VastaaPoistaItse huomasin heikompana ajanjaksona, kuinka tunteet heitteli vuoristorataa. Näin jälkikäteen olen tiedostanut sen johtuneen suurilta osin verensokerien heittelystä. Säännöllinen syöminen auttaa tasapainoon myös tunteitten osalta!
Oletko miettinyt, johtuuko vaikeus syödä esim.muuttuvasta elämäntilanteestasi? Minulla muutokset laukaisevat helposti oireilun, sillä koen saavani turvaa vanhoista tavoista yms.
Taistelutahtoa nyt hurjasti nainen!
No toivottavasti ei oleta. :D Jos ois (pelkästään) sellanen kuin blogista voi ymmärtää niin ois varmaan jo itsemurhan paikka! No ei nyt sentään, mut se on ihan totta että blogi on vain pintaraapaisu kokonaisuudesta. :)
PoistaMinusta tuntuu että tunteiden heittely on jokseenkin normitila, koska nälkiintyneenä tunteet katoilee. Mikään ei tunnu miltään, en ihastu enkä vihastu. Kaikki on tasapaksua ja harmaata. Mutta joka tapauksessa, syöminen vaikuttaa tunnetiloihin, se on ihan varmaa. :/
En todella tiedä mistä tämä nyt johtuu, tuli vähän puskasta itsellenikin. Tai no ei ihan, oli merkit ilmassa jo marraskuulla. Muutokset voi olla osasyynä, perinteitä kunnioittaen - minullakin muutokset (hyvät ja huonot) laukaisevat helposti oireilun. Tai tammikuu. En tiedä. :(
Kiitos, taistelutahtoa sinullekin ihanainen! Hyvä tästä vielä tulee eiks je ♥
Olen tuuliviiri ja olen aina ollut :D Mielestäni se on hyvä piirre. Tosin enemmän mussa on sellaista ikuisesti positiivisesti katsovaa piirrettä kuin muuta ;)
VastaaPoistaSinä oot kyllä sellanen positiivisen asenteen erikoisnainen että sais aika moni ottaa mallia - respectit siitä ♥ !!
PoistaHeitän sullekin sinne hulluna tätä positiivista asennetta, oon siis ite nyt jäätävässä flunssassa ja pikku kuumeessa, mut oon silti viettänyt ihan huippu päivän :) Tsemppaan sua <3
PoistaKiitos ihana <3 Paranemisia sinulle!!
Poista