Psykologitäti soitti tänään ja sopi ajan parin viikon päähän. Tuli aika tyhmä olo. Jos minulta kysyttäisiin miksi olen siellä, en tiedä osaisinko vastata. Tai että mikä on päälimmäisin ongelmani tällä hetkellä? Juuri nyt on ihan ookoo olo, sydän on ollut tänään hyvä, ei ole oksettanut, olen saanut syötyä, ei väsytä yhtään niin paljon kuin muina päivinä. Ihmissuhteet hämmentää vähän enkä tiedä miten päin pitäis olla. Sanoisin kuitenkin että tämä tilanne vaatii lähinnä teetä, sympatiaa, suklaata ja keittiöpsykogiaa eikä mitään tätejä. :D
 |
| we♥it.com |
Minulla on sellainen olo, että sanat loppuvat kesken. Sanon vain ympäripyöreästi, ihan ookoo ja kyllä tää tästä jos joku kysyy. Olen kirjoittanut miljoona postausta, ja yrittänyt oksentaa ruudulle mitä elämässäni tällä hetkellä tapahtuu ja mitä mietin. Kaikki on jäänyt kuitenkin julkaisematta, koska en osaa ilmaista itseäni selkeästi. Tuntuu siltä että osaan puhua vain sujuvaa sammakkoa.
"Joskus minä kyllästyn kaikenmaailman kannanottoihin niin, että haluaisin muuttua merivuokoksi tai joksikin."
(salaperäinen Sarita Kjell Westön romaanissa Lang)
Mutta on hyvä kokeilla ulkopuoliselle puhumista. Se voi yllättää, kuinka sitä voi osatakin puhua - se vaatii vain oikean ihmisen kuuntelemaan. Mutta mene sinne "tädille" avoimin mielin ja kerro se mikä hyvältä tuntuu :) Hurjasti voimia ja halauksia <3
VastaaPoistaNiin, ei siinä varmasti mitään menetä. Tällä hetkellä tuntuu vain jokseenkin hölmöltä kun tällä hetkellä pää on ihan ookoo niin en oikein tiedä mistä pitäisi puhua. Toisaalta kaksi viikkoa on pitkä aika kun seuraavaakaan päivää on vaikea ennustaa. :P
PoistaHaleja sinne myös <3
voimia ja halauksia myös täältä <3
VastaaPoistaSirpale
Täältäkin sinne! <3
VastaaPoista:-) hyvä. Tuli huojentunut olo. Foca
VastaaPoistaMeillä muuten taisi olla eräs diili aiheeseen liittyen..? <3
PoistaMinua säännöllinen psykoterapia on auttanut kovasti, enkä itse ole kokenut ulkopuoliselle puhumista tarpeettomaksi (nuorempana koin kylläkin...) Minulle kaikki tämä kirjoittamasi on hyvin tuttua: Miten kaksikin viikkoa on pitkä aika ja sen aikana voi tapahtua vaikka mitä. Miten omia tunteita on välillä vaikea ilmaista. Miten olo on periaatteessa ok, muttei kuitenkaan ole.
VastaaPoistaVälillä tuntuu kummalliselta mennä terapiaan, kun ei ole mitään puhuttavaa. Viikon aikana mielessä saattaa olla paljon erilaisia ajatuksia, joita haluaisi ottaa terapiassa esille, mutta paikanpäällä ajatuksia ei osaakaan pukea sanoiksi. Koen kuitenkin, että olen kehittynyt tässä, ja osaan ilmaista itseäni aikaisempaa paremmin. Saatan myös kertoa terapeutilleni jälkeenpäin, oliko edellinen istuntomme mielestäni hyvä vai huono. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, että vika olisi terapeutissa, vaan lähinnä arvostelen sitä, miten hyvin olen onnistunut ilmaisemaan itseäni. (Lähtökohtana tietenkin on, että yhteistyö terapeutin kanssa onnistuu.)
Yritä olla jännittämättä ensimmäistä terapiatapaamista! :) Sinun ei tarvitse osata puhua heti kaikista tuntemuksistasi, ja ensimmäiset istunnot kuluvat useimmiten tutustuessa. Syvällisistä asioista puhuminen tulee ajankohtaiseksi myöhemmin, varmasti vähitellen jopa itsestään, täysin luonnollisesti.
Hyvä että olet löytänyt avun terapiasta, se on varmasti iso henkireikä.
PoistaMinullekin terapia oli aikanaan pelastus ja silloin hyödyin siitä tosi paljon. Oikeastaan siitä sain hyvät välineet käsitellä asioita myöhemminkin ja siksi tilanne on nyt ihan eri kuin silloin. Nyt tuntuu että kaikki on ihan ookoo ja hallinnassa. Päälimmäiset ongelmani tällä hetkellä liittyvät ihmissuhteisiin ja työkuvioihin, eli ns. tavallisia ongelmia mitä elämässä nyt vaan tapahtuu.
Minnekään terapiaan en nyt siis ole menossa vaan jollekin yleistädille vaan lähinnä kai hoidontarpeen arviointiin tjtn. Juuri nyt en koe tarvettakaan intensiivisemmälle terapialle. En jännitä eikä avoimuus tai asioista puhuminen sinällään ole ongelma. Enemmän on vaan hieman tyhmä olo kun en juuri tällä hetkellä oikein näe syytä mennä sinne. :P
Kaikkihan voi mennä tosi sujuvastikin, ja vaikka nyt se tuntuisi turhalta, voi tapaamisen aikana tulla jokin tärkeä ajatus, jonka avulla pääsee taas eteenpäin. Ei se ota, jos ei annakaan. Itsellä on HYVIN kriittinen suhtautuminen avopuolen "täteihin" lähinnä siksi, kun omat kokemukset ovat olleet aivan naurettavia, mutta niitä on varmasti paljon hyviäkin olemassa. Ja vaikka kävisit siellä vain kerran, ei sekään haittaa. Sekin on ihan ok ja luvallista. Rakashali<3
VastaaPoistaHyvin sanottu. En odota mitään, mutta toisaalta olen myös hieman utelias näkemään mitä tapahtuu. Minullakin on aika nihkeitä kokemuksia erilaisista tädeistä, viimeisin lääkäri nyt päälimmäisenä. Olen tosiaan menossa juttelemaan vieraalle tädille rytmihäiriöiden takia... :D Mutta kävi miten kävi niin uskon kans et se on ihan ok. Rakashalikans<3
PoistaJoo..meillä on diili asiasta :-) itseasiassa olen menossa ensi kuussa kontrollikäynnille ihan muissa asioissa, ja ajattelin tohtorille mainita sh:stä..vaikkakin TÄLLÄ hetkellä kaikki on ok..huomisesta ei kukaan tiedä. Foca
VastaaPoistaHienoa! Ei siinä mitään hävitäkään voi. Rohkeutta ♥
Poista