Tällainen otsikko hyppäsi silmille. Olen yrittänyt vältellä opiskelemasta enää yhtäkään uutta asiaa "terveellisestä" ruokavaliosta, mutta olen vähän lipsunut. En voi sille mitään että kaikki ihmisen elimistön toimintaan ja ravintoon liittyvä kiinnostaa niin paljon. Tietolakko tuntuu melkein kidutukselta, ei se oikein toimi... Lisätiedon myötä ei-lista on taas hitusen kasvanut salakavalasti, mutta asian valoisana kääntöpuolena - kaikki ei ole niin ehdotonta tai ylitsepääsemätöntä kuin aiemmin...
Aiheeseen palatakseni, otsikon nähdessäni mietin hieman turhautuneena, että mitäs nyt, eikö mikään ole hyvä? Artikkelin (klik) luettuani en voinut olla hymähtämättä ääneen - no shit, Sherlock!
Aiheeseen palatakseni, otsikon nähdessäni mietin hieman turhautuneena, että mitäs nyt, eikö mikään ole hyvä? Artikkelin (klik) luettuani en voinut olla hymähtämättä ääneen - no shit, Sherlock!
Sinälläänhän tuossa on ihan pointtinsa: Kohtuus kaikessa, jälleen kerran. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta hyvä ajatus takaraivossa kuitenkin.
Tajusin hiljattain yhden asian, mikä kevensi mieltäni ihan valtavasti. Vaikka välillä mietin, että edistynkö nyt ollenkaan vai vaihtuvatko pakkomielteet ruoan suhteen vain astetta terveellisempiin, niin vastaus on kyllä. Törmäsin erääseen sh-blogitekstiin, joka oli etäisellä tavalla tutunkuuloinen, mutta kuitenkin todella kaukainen. Tajusin kuinka turvallisilla vesillä loppuviimeksi nykyisin liikunkaan. Mikään ei saisi minua ryhtymään siihen vaaralliseen leikkiin, jossa syödään päivälliseksi purkkaa ja yksi salaatinlehti. Mikä ehkä huvittavinta, juuri ortorektisen suuri mielenkiintoni terveellisiä elämäntapoja kohtaan on auttanut minua ymmärtämään myös nälkäkuurin haittavaikutukset koko loppuelämän kannalta. Eli ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin. Joka tapauksessa tästä ei ole mitenkään järkyttävän pitkä matka terveeseen elämään, kunhan vain pysyn lujana ja korjaan elämääni muilta osin paremmille kantimille niin, että osaisin toimia järkevästi stressitilanteissa ja muutosmyrskyissä. Tulipas jotenkin hyvä mieli tästä.
Tajusin hiljattain yhden asian, mikä kevensi mieltäni ihan valtavasti. Vaikka välillä mietin, että edistynkö nyt ollenkaan vai vaihtuvatko pakkomielteet ruoan suhteen vain astetta terveellisempiin, niin vastaus on kyllä. Törmäsin erääseen sh-blogitekstiin, joka oli etäisellä tavalla tutunkuuloinen, mutta kuitenkin todella kaukainen. Tajusin kuinka turvallisilla vesillä loppuviimeksi nykyisin liikunkaan. Mikään ei saisi minua ryhtymään siihen vaaralliseen leikkiin, jossa syödään päivälliseksi purkkaa ja yksi salaatinlehti. Mikä ehkä huvittavinta, juuri ortorektisen suuri mielenkiintoni terveellisiä elämäntapoja kohtaan on auttanut minua ymmärtämään myös nälkäkuurin haittavaikutukset koko loppuelämän kannalta. Eli ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin. Joka tapauksessa tästä ei ole mitenkään järkyttävän pitkä matka terveeseen elämään, kunhan vain pysyn lujana ja korjaan elämääni muilta osin paremmille kantimille niin, että osaisin toimia järkevästi stressitilanteissa ja muutosmyrskyissä. Tulipas jotenkin hyvä mieli tästä.
Nyt mää ja mun kohtuullisen särkyvä takaraivoni mennään nuggumaan, myöhäisöiöi!
Mitä siihen "ei" - listaasi sitten oikein kuuluu? Itse koin yhdeksi keinoksi toipumiseen sen, että tuolle "ei" - tai sääntölistalle aloin kerryttää mm. seuraavanlaisia sääntöjä: 1. lounaan/kunnon aterian päätteeksi opettelen aina ottamaan jotain herkkua, ns. epäterveellistä, mikä on ennen ollut ehdoton kielto (esim. suklaa, karkki, tms.). En tiedä, vähän hupsua, mutta ei ole ainakaan tarvinnut pohtia että "no etenenkö nyt vai junnaanko sairauden suhteen paikallani" :D
VastaaPoistaEn viitsi täällä mitenkään kovin tarkkaan luetella mitään yksittäisiä "ei-listan" yksilöitä, mutta sanotaanko vaikka näin, että siihen ei kuulu yhtäkään asiaa kalorimäärän takia, joskin karkit ynnä muut karsiutuvat pois muista syistä. Siihen kuuluu asioita, jotka eivät ole geneettisesti ihmisen luontaista ravintoa, tietyt E-koodit, haitallisella tavalla valmistetut, joitakin syöpäriskiä lisääviä, haitallisiin materiaaleihin pakatut tuotteet, hormonituotantoa häiritseviä ja ylipäänsä kaikki keinotekoinen ja pitkälle jalostettu ja valmistettu. Ystäväni sanoi aika hyvin että "kuulostaa niin järkevältä, mutta tuossa ei ole mitään järkeä." Eli periaatteessa järkeviä asioita, kunhan osaan pysyä kohtuudessa. Alkuvuodesta tämä meni överiksi, olin liian ehdoton ja lopulta tuntui siltä, että on helpompi olla syömättä kun kaikki on "vaarallista..."
PoistaNyt on tilanne kuitenkin suorastaan järkevissä kantimissa, olen opetellut kohtuutta ja sitä ettei kaiken tarvitse olla niin ehdotonta ja että kyllä joskus voi.
Minulle tuollainen jälkkärisääntö ei välttämättä toimisi, mutta ehkä vähän vastaava on se, että esimerkiksi kylässä tai juhlissa mikään ei ole kiellettyä ja että välillä uhmaan kaikkia kieltoja ostamalla kaupasta tasan sitä mitä tekee mieli tuoteselosteisiin kajoamatta. Nämä asiat tuntuvat etenemiseltä paranemisen suhteen. Olipa sekavasti selitetty. :D
<3
VastaaPoistakiinnostava aihe, oon itekin miettinyt paljon missä menee normaalin terveellisen ja "sairaan" terveellisen raja. terveellisyyteen pyrkiminen sinällään on tosi hyvä. sairaaksi se menee silloin kun kehittää itselleen pakkomielteen, mutta sen pakkomielteen tunnistaminen taitaa olla aika hankalaa... hyvä jos pystyt välillä tai tietyissä tilanteissa syömään ei-listan asioita liikaa ahdistumatta. liian rajoitetusta elämästä kun on aika vaikea nauttia :)
VastaaPoistaEn usko että mitään selkeää rajaa on olemassa, mikä tekee tästä hieman hankalaa. Tiedän monta bloggaajaa, jotka syövät hyvin pitkälle samoilla periaatteilla kuin minä, mutta ilman (ääneen mainittua) syömishäiriötaustaa. Heitä ihaillaan jonkinlaisina terveellisen elämän multi-ilmentyminä eikä kukaan kehoita hankkiutumaan hoitoon...
PoistaPakkomielteen tunnistaminen/tunnustaminen ei ole helppoa. Ja missä menee normaalin rutiinin/tottumuksen ja pakkomielteen raja? Itse ajattelen niin, että raja kulkee juuri siinä, kykeneekö tekemään poikkeuksia. Liian rajoitetusta elämästä on vaikea nauttia, todellakin. Siksi opettelen kohtuutta. Välillä huvittaa kun kavarit ei aina ymmärrä ollenkaan miten suuri merkitys perjantai-illan hese-ranskalaisilla ja ketsupilla minulle on.. :D