Heikot eväät?

Sain ajan ravitsemusterapeutille kuukauden päähän ja sitä ajatellen tein itselleni listan mitä syön, mitä en syö ja missä kohtaa on vielä ongelmia. "Syön että jaksaisin toimia, ajatella, elää, liikkua ja pysyisin terveenä" -ajatus kantaa/motivoi pitkälle ja hyvä niin! Ajatusmaailmani ruoan suhteen on tätä nykyä hyvin terveellä pohjalla aiempaan verrattuna. Syöminen sujuu kotona edelleen suht hyvin ja omalla painollaan. Ongelmia tuleekin kodin ulkopuolella kun suunnitelmat muuttuvat lennossa.

Viimeaikojen syömiset ovat menneet hieman päin seiniä, koska monena päivänä olen ollut menossa siellä täällä ja huomattavasti vähemmän kotona kuin yleensä. Toisinaan huomaan iltapäivästä touhottavani pitkin kylää pelkän aamupalan voimalla ja tiedän etten ole kotona ennen iltayhdeksää. Keskusta on täynnä kauppoja ja kahviloita, eihän siellä kukaan normaali ihminen nälkään kuole herranjestas... Silti on äärimmäisen vaikea löytää mitään helppoa ja vatsaystävällistä evästä, mikä ei olisi muoviin pakattua, mitään kovin pitkälle prosessoitua tai torjunta-aineilla kyllästettyä.

• Banaani olisi helppo kuljettaa ja syödä missä vaan nopeasti. Mut Suomen banaanit ei.
• Valmiiksi täytetyt sämpylät, vatsa ei kestä niitä.
• Proteiinipatukat, ei.
• Pähkinät, muuten hyvä, mutta syön niitä aamuisin niin paljon, että kiintiö tulee siinä jo aika täyteen.

we♥it.com

Vaikka kuinka yritän tolkuttaa itselleni ettei mikään muoviin pakattu lisäainepommi kerrasta tapa ja että haitallisempaa on jättää kokonaan syömättä, luovutan helposti ja ajattelen että jaksan kyllä ilmankin - "tämän kerran..."

Pitäisi siis olla kaukaa viisas ja kuljettaa jotakin evästä mukana, mutta aina ei voi ennustaa.

Mikä te nappaatte hätäevääksi kiiruspäivälle?

Toinen hankaluus tulee kyläillessä. "Ei kiitos, ei oo yhtään nälkä, söin just ennen ku lähin" lipsahtaa huulilta (vai selkäytimestä?) ennen kuin huomaankaan mitä juuri sanoin! Iltana eräänä minun piti vain käydä vähän haukkaamassa happea, mutta törmäsinkin yhteen tuttuun ja päädyimme hänen luokseen höpisemään pikkutunneille asti - jäin yöksi... Huusin mielessäni että "sun on pakko syödä jotain tai aamulla tulee oksennus eikä sydän kestä tällasta," mutta "ei-kiitos" hyppäsi ilmoille sammakkona. Minulle tulee sellainen olo että olen vaivaksi ja etten saa syödä toisen ruokia. Siinä ei ole mitään logiikkaa, koska enhän itsekään ikinä ajattele niin jos joku on minun luona kylässä. Ennemminkin päin vastoin, mielelläni ruokin ihmisiä, jotka ovat luonani käymässä. Hölmö lapsi!