- Onko sinul jotain kerrottavaa??
- Joo on, värjäsin hiukset.
- - - - - - - - - - - -
Pahoittelut hiljaiselosta, olen ollut yksinkertaisesti ihan kamalan väsynyt, fyysisesti siis. Kropallani on nyt selvästi joku tilanne päällänsä ja olen yrittänyt parhaani mukaan kuunnella sitä ja tehdä kaikkeni sen auttamiseksi. Odotan sitä päivää kun sydämeni hakkaisi kiltisti rytmissään tai oikeastaan sitä päivää kun en koko ajan olisi kiusallisen tietoinen sen jokaisesta lyönnistä. Odotan sitä päivää että jaksan taas.
 |
| (Jämäkuva, joka on monella tavalla epäonnistunut, mutta tunnelmansa puolesta melkein sopii tähän ja on kuitenkin ihan ookoo tavallaan.) |
Tämä käy jo hieman itsetunnon päälle kun olen tottunut olemaan se kaveriporukan supernainen joka jaksaa ihan mitä vaan eikä väsy ikinä. Olen se hullu joka voi polkea 150km pyörällä, kävellä tai juosta 20km ilman ongelmia, käydä kahdella jumppatunnilla peräkkäin ja pyöräillä kotiin. Mutta entäs nyt? Rauhallinen kävelykin tuntuu kuolemalta, jumpat ovat vaihtuneet vain siihen kevyimpään. Jo kolmesti olen itkenyt kävelylenkillä, koska tuntuu siltä että happi loppuu, taju lähtee, jalat ei kanna ja tulee oksennus. Täysin liikkumattakaan en voi enkä halua kuitenkaan olla, tuskin sekään kovin hyvää tekisi.
Mielessäni pyörii kauhukuvia siitä että entäs jos sydämeni ei enää toimikaan? Jos siinä on ihan oikeasti jotain vikaa, rappeuma tai vajaatoiminta? Jos tammikuun repsahdus olikin viimeinen niitti? Toisaalta tähän aikaan vuodesta olen ennenkin voinut fyysisesti huonosti ja haluaisin uskoa että kun nyt pidän pintani jatkan hyvin syömistä ja nukkumista (vihdoinkin!!!) kaikki korjaantuu ajallaan ja kroppani löytää taas tasapainon. On muuten ihan hullua että tavallaan voin paljon paremmin nälkäkuurin aikaan kuin nyt kun syön kunnolla. Toisaalta kroppahan tunnetusti reagoi viiveellä muutoksiin...
Yritin varata aikaa lääkärillekin, sanoin että olen ihan kalamalan väsynyt ja voimaton vaikka syömishäiriö onkin hallinnassa. Ajan saaminen osottautui kuitenkin yhtä vaikeaksi kuin aina ennenkin, koska Tampere </3. Ensin itketti, sitten päätin jatkaa paranemisprosessia omin avuin puhelinrumban sijaan.
Nyt siis kaikella lempeydellä ja päättäväisyydellä aion hoitaa itseni hyvään "kesäkuntoon!" Ruokaa, unta ja liikuntaa sen verran kuin hyvältä tuntuu. Venyttelyä. Kehonhuoltoa. Tavoitteena hyvä olo ja yhtä vahva kroppa kuin aiemmin.
Itseäni motivoidakseni kaivan tänään (än yy tee NYT!) fillarin varastosta, öljyän ketjut ja käyn heittämässä pienen lenkin, ainakin sen verran että käyn täyttämässä renkaat huoltoasemalla.
Se ois rakkaat maaliskuu nyt!
Siis et saanu lääkäriaikaa? Woot soita nyt uudestaan et tsekataan et kaikki ok! :o voimia muruseni, olet ihana ♥
VastaaPoistaSain puhelinajan kuten täällä päin tapana on. Se oli ihan ihme puhelu, lääkäri vaan luki jotain vanhoja tietoja "vanhemmat eronneet kun oot ollu 10-vuotias..." Joo, mut miten se tähän liittyy?? Sitten hää kerto kuinka hällä on 40 potilasta päivässä (nopeesti laskettuna miten se on ees mahollista?), mut jäi vähän sellanen kuva et liian kiire on. Tiedän että kyllä sinne nyt lopulta ajan saa kun jaksaa vaan yrittää, soitella ja odottaa, mut tällä hetkellä on suoraan sanottuna tällä hetkellä mietin onko se vaivan arvoista. On niiiin tuhottoman huonoja kokemuksia Tampereen terveydenhuollosta niin siks oon näin kyyninen. Huono tuuri ollu, kyllä tiedän että siellä on osaaviakin. :/
PoistaNiin ja kiitos, sinä myöskin ♥
PoistaSamaa mieltä minäkin, soita uudestaan - kerro sydämestä myös. Tai oikein huonon olon iskiessä mene päivystykseen. Älä jätä selvittämättä..jatkaisin vielä mutta pieni "muu" vaatii maitoaan. Pidä pintasi. Foca
VastaaPoistaJos tää ei tästä pian ala paremmaksi muuttumaan niin sitten on ehkä pakko.. :/ Päivystyksessäki oon kerran ollu monta vuotta sitten tykyttämässä ku alko tuntuu kuolemalta. Sillon oli 10 ylimäärästä lyöntiä minuutissa. Olin filmin lisäks ehkä 10 min vastaanotolla, sain reseptin kouraan ja hyvää jatkoa. Siltä reissulta opin sen, että todennäköisesti kyse ei oo mistään vaarallisesta, vaikka sydänoireet aina vähän säikäyttääkin. Mut sitten on olemassa pieni vaara että joku oiskin muuttunu. Toisaalta epäilen myös hieman itseäni, koska olen luulotaudeissani sairastanut vuoden sisään mm. kaksi erilaista syöpää ja aivovaurion niin yks sydämen vajaatoiminta sopis siihen joukon jatkoksi aika hyvin.. :B
PoistaAwws pieni muu ♥ Pidä huolta hänestä ja itsestäs.
Lääkäriin hoputan minä sinua myös! Oireesi kuulostavat aivan ylikunnolta. Jollei sydän ala piakoin rauhoittumaan, niin puhelimen sijaan päivystykseen.
VastaaPoistaYlikunnon olen kokenut monesti, mutta tällä kertaa se ei ole mahdollista. Olen liikkunut omalla mittapuulla ihan minimaalisesti tämän vuoden puolella. En ole tehnyt juurikaan muuta kuin kävellyt ja jumpannut lähinnä kehonhuollon nimissä, eli hyvin hyvin kevyesti, koska rankemmat lajit eivät todellakaan luonnistu tällä hetkellä. Joku muu juttu tää nyt on, en tiedä mikä. :/
PoistaKomppaan edellisiä: lääkäriin, mars! Ylikunnolta tuo minustakin kuulostaa. Pidä huoli itsestäsi, olet <3
VastaaPoistaKieltämättä ehkä hieman yhtäläisyyksiä ylikunnon kanssa, mutta tällä kertaa kyse on jostain muusta. Lupaan mennä lääkäriin jos tämä ei pian helpota ja ihan varmasti pidän huolen itsestäni. Sinä myös! Oot ♥
PoistaLääkäriin vain, kuten muutkin ovat sanoneet! Nyt kuuntelet omaa kehoasi ja teet sen mukaan <3
VastaaPoistaKyllä vain, onneksi ihmisen kroppa on aika viisas ja osaa kertoa mitä tarvitsee. Sitä kuunnellen siis ja lääkäriin jos omat keinot loppuu. Kiitos ♥
PoistaMiten olis ihan vaan yksityiselle meno? Sieltä saa kiireettömänpää apua.
VastaaPoistaMulla on aika sama tilanne. Pohjattomalta tuntuva väsymys ja sitten sydänoireita. Ja just toi että mistä sen tietää, milloin pitää huolestua, milloin rytmihäiriöt ovat vaarallisia ja milloin eivät, olenko vain itse liian herkkä tuntemaan niitä jne. Tosin mulla oli vajaa vuosi sitten vaurio sydämessä, joten siksikin oireet aina laittavat miettimään, että onko se uusinut. Olen menossa sisätautilääkärille ens viikolla. Tavallaan jopa toivoisin, että edes jotain löytyisi, koska ärsyttää jos olen mennyt ns.turhaan. Ja jos ne todetaan vaarattomiksi, niin kiva sitten vaan sietää todella epämukavia, välillä hengensalpaavia muljahduksia ynnä muita.
Sori hirveä tilitys, mutta tuli niin voimakas komppausfiiis! :D lääkärin tsekkauskäyntiä anyways suosittelen minäkin! muista levätä tarpeeksi ja syödä kunnolla, niillä varmasti pääset (/päästään molemmat) jo vähän parempaan suuntaan. <3
Yksityistäkin oon miettiny, mutta taidan pitäytyä julkisella (tai ainaki yrittää vielä) koska siellä on edes jotain pohjatietoja ettei tarttis alottaa ihan alusta kaikkea...
PoistaHui kauhee, millanen vaurio sinul on sydämessä? Korjaantuuko se? Miten se huomattiin?
Minäkin tavallaan toivon että jotain löytyisi, vaikka samalla myös pelkään sitä yli kaiken. Mut ois kiva jos tälle olis joku nimi. Ja vielä parempi jos sen vois jotenkin korjata... Pelkään sitä turhautumista mikä tulee kun hoitotaholta kerrotaan, että kaikki on ihan NORMAALIA, koeta pärjäillä. Mut jos olo tällanen niin mites sitten?
Muljahdukset ja hengenahdistus + vasemman käden puutuminen on ihan karmeeta pidemmän päälle, vaikka osaltaan siihen on jo tottunutkin. Silti varsinkin liikkuessa tuntuu niin pahalle että välillä pääsee itku. Ei tää voi olla enää normaalia. Ja tiedän ettei oo, koska aiemmin oon jaksanut vaikka mitä.
Kiitos Niina ihan valtavasti kommentistasi, se pisti ajattelemaan, paljon. Niin paljon että huomenna varaan sen perhanan ajan vaikka mikä ois!
Muista sinäkin syödä kunnolla ja levätä, pidä itsestäsi huoli. ♥
Vaurio todettiin, kun menin lääkäriin poikkeuksellisen voimakkaiden, kolme päivää jatkuneiden rytmihäiriöiden takia. Mulla oli ollut jossain vaiheessa tietämättäni sydänlihastulehdus (koska liika treenaus, liian vähänein syöminen, treenaus kipeänä, you name it, i did it), ja se oli hoitamattomana aiheuttanut vaurion. Se näkyi EKG:ssa. Vaurion lisäksi mulla oli bradykardiaa (hidaslyöntisyys) ja anemiaa, jotka lisäävät oireita ja niiden vakavuutta. Vaurio onneksi huomattiin kuitenkin sen verran ajoissa, että korjaantui reilun kuukauden täyslevolla (eli ihan kaikkea ylimääräistä piti välttää) ja ravitsemustilan kohentumisella.
PoistaIhana kuulla, että kommentistani oli apua :) Voimia <3
Voi kauhee :( Hyvä että oli kuitenkin korjaantuvaa sorttia. Voimia sinulle myöskin, toivottavasti menee (meni?) lääkäri hyvin. <3
Poista