Hyvejä hetKejä

Kroppani yritti muistaa minua kevätflunssalla kaikesta epäsäännöllisestä hötkyilemisestä, liian aikaisesta kevättakista ja fillari-innostuksesta. Mutta minä olinkin ovelampi: väistin ja iskin takaisin nurkan takaa litralla pakuriteetä, sinkillä, mustaherukoilla, Echinaforcella ja 10 tunnin yöunilla! Sinne katosi kurkkukibu ja alkava kuume.

Oikeastaan minulla on kaikin puolin tosi hyvä olo nyt. Sydänkin on hyvä. Ollut jo melkein viikon muistaakseni. Olen jaksanut liikkua enemmän ja tuntuu kuin olisin saanut ison palan elämää takaisin! Takatalvi ei hetkauta nyt, kevät virtailee suonissani eikä katoa kylmään.

Kävin tänään hierojalla jumiutuneiden jalkojen kanssa ja luulin hetken kuolevani pöydälle kun vedet silmissä tuskanhikisenä yritin olla potkaisematta. Kerran taisi olla jo lähellä, mutta siperia oli kuulemma opettanu varomaan... Olin jollain tavalla otettu kun hierojamies avautui minulle itsemurha-ajatuksistaan avioeron aikoihin. Se kuulosti oikeastaan aika luonnolliselta jotenkin, aika monella nousee seinä pystyyn jossain vaiheessa elämää. Puhuimme siitä kuinka elämässä oppii arvostamaan ihan uusia asioita sen jälkeen kun on nähnyt pohjamudat. Ja kuinka vaikeista asioista selviytyminen vahvistaa. Niinhän se on. Hän kertoi kuinka rakastaa työtään kun voi ehkä jollain tavalla auttaa ihmisiä vaikka ei olisikaan ikimaailmassa jaksanut lukea itseään lääkäriksi. Ymmärrän oikein hyvin.

Vaikka käsittely tuntui hetken kuolemalta, poislähtiessä tuntui kuin olisin kävellyt viisi senttiä ilmassa. Ja jessus mikä vauhti! Olin jo unohtanut millainen nopsajalka olenkaan, hih! Nyt täytyy muistaa venytellä paremmin ja enemmän ettei jumahda uudestaan.

Törmäsin sattumalta siihen fb-tapahtumakutsutyyppiin, jonka kanssa samoiltiin kerran sumumetsässä ja joka tuntui heti aivan kuin sielunveljeltä. Hän oli menossa Gobaliin syömään ja liityin seuraan ihan tuosta vaan vaikkei minulla edes ollut varsinaisesti nälkä. Söin salaatteja, ituja, linssejä, siemeniä ja vähän tomaattikastiketta riisillä. Oli oikeastaan juuri paikallaan siihen kohtaan. Höpisimme kaikenmoista puukiipijöistä ja äiti Ammasta musiikkivideon kuvaamiseen. Aurinko ikkunan takana teki hetkestä Erityisen ja tuli hyvä mieli.

Vieläkin on hyvä mieli ja nyt on jo ilta. ♥