Tuu tänne jos vaan jaksat.
Hei oota mä tuun sinne ihan nyt just.
Oot niin rakas.
Aina saa soittaa.
<3
Voin tehdä sulle tarot-noston jos haluut.
Ootko sä syöny mitään?
Lauletaanko jotain?
Mennäänkö lenkille?
Jaksatko?
Haluutko että tuon sulle omenoita?
Onpa kiva nähdä.
Mä niin toivon että sää saisit edes puolet siitä mitä muut sulta saa kun oot niin tollanen.
En tiedä miks, mut kenenkään muun seurassa mä en oo niin rehellinen itelleni ku sun.
Sun kanssa on niin ihana jutella kun saat kaiken tuntumaan niin selkeeltä ja yksinkertaselta.
Miten sä voit?
Ootko nukkunu yhtään?
Halaus työkaverilta.
Soitto isältä, johon en ehtinyt töiden takia vastaamaan ja perään pari viestiä, joiden sisältö vetää hiljaiseksi <3
Olen ihan sanaton. En muista millon viimeksi olisi ollut näin paha olo kuin nyt. Olen itkenyt liikaa, haukkonut happea ja käpertynyt pieneksi mytyksi. En muista milloin viimeksi henkinen kipu olisi tuntunut fyysisenä. Kääntöpuolena tässä kaikessa on ihan valtava kiitollisuus siitä miten välittäviä ja rakastavia ihmisiä minulla ympärilläni on. Välillä tulee jopa hieman syyllinen olo, enhän minä ansaitse tätä. Toisaalta jos joku sanoisi minulle näin, sanoisin luultavasti että tämä ei olekaan mikään ansaitsemisasia.
Yksin oleminen on tällä hetkellä kamalinta. On melkeinpä läheisriippuvainen olo. Alkaa itkettää heti jos olen hetkenkin yksin. Olen järjestänyt paljon tekemistä ja tavannut monta ystävää. Olen kerrannut, järkeillyt, spekuloinut ja itkenyt tätä, mutta tuntuu pelastukselta jutella välillä ihan muista asioista. Viikonlopun vietän varmaan Hyvinkäällä, jos saan kissalle hoitajan jostain. 18-tuntinen työpäivä tuntui oikeastaan helpotukselta niin sairasta kuin se onkin, aamukahdeksasta yökahteen fuuu. Ei se sentään tavallinen päivä ollut kuin puoliksi, puolet oli koulutusta ja ihan mielenkiintoista sellaista. 18 tuntia muuta ajateltavaa, jonka jälkeen sen luokan väsymys että jotta Zzzzz.... Nyt. Nuk.
OMG mikä työpäivä! Mulla oli maanantaina just 14h duunia, ja se oli jo kamalaa, tai no ei sikäli ko kroppa kestää nykyään rasitusta niin hyvin, mutta oli aika ulapalla oleva olo illasta :D
VastaaPoistaTunteina tuo kuulostaa pahalle, mutta oli oikeesti ihan mukava päivä. 18 tuntia omalla osastolla ois voinu jo vähän hajottaa, mutta koulutus oli oikeesti mielenkiintoinen. Voisin väittää että sun 14h oli raskaampi. Toivottavasti tollasia päiviä ei kuitenkaan liian usein tuu ettet mee ihan ylikierroksille siel. :o
PoistaVoi kamala, miten pitkää päivää teet! Oletko uupunut työsi takia, mikä saattaisi vaikuttaa osittain myös mielialaasi? Ihanaa kuitenkin, että sinulla on kaiken tämän keskellä paljon rakkaita ihmisiä ympärillä. Voimia myös täältä! <3 <3
VastaaPoistaSe oli vaan tuo yksi päivä, nöy hätä. Muuten on ihan lepposaa ja viikonloputkin vapaita. Työ ei rasita vaan enemmänkin pitää vireessä ja tuntuu henkisesti lomalta kun siellä ei ehdi liikaa miettiä omia asioita. Työkaveritkin on hyvästä. :) Kiitos <3
PoistaOot usein minunkin ajatuksissa. Olet tärkeä myös tytölle ruudun toisella puolen ❤ Olisi niin paljon sanottavaa, muttei löydy sanoja, jotka olisivat tarpeeksi... Kehräyksiä ja mau.
VastaaPoistaSinä myös ❤ ! Ei tähän mitään liikoja sanoja tarvita, purina on hyvä. :')
PoistaMikä työpäivä! Onneksi tuo oli kuitenkin poikkeuspäivä? :o Hurjaa! Ja voimia rakas <3
VastaaPoistaJuu ei ollu mikään normipäivä tuollanen. :) Kiitos ihana <3
Poista