Istuimme ulkona eräänä lempeän aurinkoisena päivänä kun ystäväni kysyi: Oletko koskaan miettinyt, että olisit erityisherkkä ihminen? Pari päivää myöhemmin sain siskoltani sähköpostiin aihetta käsittelevän artikkelin. Sisko kysyi tunnistanko itseni tuosta. Hän kertoi tunnistaneensa sekä minut että itsensä. Tutkiskelin asiaa hieman tarkemmin ja mietin. Moni asia tuntui loksahtelevan kohdilleen.
- Säikyn helposti.
- Vavahdan kosketusta monesti.
- En voi käyttää mitään hankaavia tai puristavia vaatteita.
- Olen hyvin meluherkkä, stressaannun kovassa melussa. Töissä on kamalan vaikea keskittyä kun ympäristö on välillä todella meluinen.
- Ylipäänsä keskittymiskykyni herpaantuu helposti jos ympärillä on paljon ärsykkeitä. Toisinaan olen jopa miettinyt onko keskittymiskyvyssäni ihan oikeasti jotakin vikaa.
- Ärsyynnyn kirkkaista valoista, tosin aurinko ei kuulu tähän paitsi silloin, jos se vilkkuu puiden välissä auton ikkunan takana.
- Itken todella helposti. Ilosta tai surusta ja joskus riittää lehtiartikkeli tai musiikki.
- Vahvat tunnetilat tuntuvat myös fyysisesti, tärisen helposti, sydän hakkailee tunnetilojen mukana ja kärsin toisinaan tunneperäisistä vatsakivuista.
- Luen ihmisten ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä hyvin tarkkaan. Aistin heti, jos jollakin on huono päivä tai jos joku sanoo asioita mitä ei tarkoita.
- Ahdistun helposti yhteisöissä, joissa on huono ilmapiiri vaikka harvoin henkilökohtaisesti olen huonoissa väleissä kenenkään kanssa.
- Kovassa ihmisvilinässä minulle tulee putkinäkö, en hahmota ympäristöäni ja olen se, joka kävelee ohi moikkaamatta, koska ihmisvilinässä en vaan hahmota enkä näe mitään.
- En pysty katsomaan elokuvaa, jossa on paljon väkivaltaa.
- Teen päätöksiä monesti tunnepohjalta, luotan intuitioon.
Tunnistatteko te itsessänne samankaltaisia piirteitä?
Monta kohtaa näistä olen laittanut epilepsian piikkiin, koska osastollakin aikanaan sanottiin, että säikkyminen, paniikkikohtaukset ja melu- ja valoherkkyys johtuu epilepsiasta. Enää en ole varma, ei sitä oikein voi tietää. Enkä tiedä tarvitseeko edes? Pidän herkkyyttä enemmän vahvuutena kuin heikkoutena, vaikka joskus voisi olla helpompaa tuntea vähemmän. En kuitenkaan mistään hinnasta haluaisi sillä tavalla helpompaa elämää, näin on hyvä. En olisi minä jos olisin toisenlainen.
Tässä siskoni lähettämä artikkeli, jos haluatte lukea.

<3
VastaaPoista<3
PoistaSiskoni lähetti minulle samaisen artikkelin ja kertoi löytäneensä minut siitä. Tiedän olevani herkkä monellakin tapaa ja jotenkin erityisherkkyys antoi luvan hyväksyä asian voimavarana. Haluaisin lukea pari kirjaa siitä, jotta ymmärtäisin paremmin. Olen viime aikoina muutenkin kuullut usean sanovan kohdallani sanan "herkkä" - monissa eri yhteyksissä. Itselle se on siis sekä luonteenpiirre että vahvuus. Minä ajattelen myös sinun olevan herkkä, vaikken vielä niin syvällisesti tunnekaan sinua.
VastaaPoistaHerkkä tai ei, olet ihana <3
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaHassu sattuma että sinun siskosi lähetti samaisen artikkelin! Itse asiassa mietin aika paljon sinua kun luin tuota. Erityisherkkä särähtää sanana korvaan jopa vähän ikävällä tavalla, kuulostaa jotenkin poikkeavalta. Tulee sellainen olo, että onko kaikki aina pakko määrittää jotenkin? Mutta toisaalta on aika lohdullista kuulla että kyse ei ole pelkästään luonteenpiirteestä vaan ihan fysiologisistakin ominaisuuksista. Se selittäisi monta asiaa.
PoistaJoka tapauksessa aihe on hyvin mielenkiintoinen ja haluaisin myös ymmärtää paremmin.
Sinäkin oot ♥, juuri tuollaisena.
Kyllä, löysin itseni monesta kohtaa. Oikeastaan en ole edes osannut koskaan ajatella asiaa. Ainakin osan noista asioista koen ainoastaan vahvuutena ja kai ne pitäisi sellaisena nähdäkin? Koska noista osa ainakin on kai vaan hyviä juttuja? :)
VastaaPoistaVahvuutta on nähdä asioita vahvuutana, niin uskon. Minäkään en näe herkkyyttä ollenkaan huonona asiana. On hyvä että ihmisiä on erilaisia. :)
PoistaTunnistan myös osan itsessäni, joskin osan olen elämän viskoessa päätynyt peittämään ja tukahduttamaan. Ehkäpä siinä on yksi syy jatkuvaan lievään ahdistukseen. Tunteita kun ei saisi padota.
VastaaPoistaFoca
Oho anteeksi, unehtui vastata aiemmin! Tunteiden tukahduttaminen ei tee koskaan hyvää pidemmän päälle vaikka kieltämättä toisinaan itsekin teen sitä. Joskus tuntuu helpommalta niin. Uskon silti että siinä missä tunteita oppii peittelemään, niitä halutessaan oppii myös näyttämään. <3
Poista