Kolme työpäivää takana, on tapahtunut niin paljon että tuntuu siltä kuin olisi kulunut viikkoja. Fiilikset ovat vaihdelleet ilosta itsemurhan hautomiseen - hienoisella naistenvaivalisällä väritettynä tosin. Ensimmäisen päivän jälkeen oli niin väsynyt ja epäkelpo olo että purskahdin itkuun heti kun pääsin kotiin. Allu oli niin lämmin ja lohduttava että minua itketti koko ajan vain enemmän kun se nuoli itkua pois naamaltani. <3
Töissä on paljon oppimista, mutta ei se silti mitään rakettitiedettä ole. Olen ollut tyytyväinen päätökseeni pysytellä tekniikan alalla, jokin niissä painokoneissa ja rasteripisteissä vaan kiehtoo. Tänään opettelin ajamaan trukkia, erijännää!
Tiesin että näin iso muutos on vaaranpaikka syömishäiriön suhteen, mutta ihan tällaista en odottanut: eväät ovat jääneet auttamattomasti syömättä kahta omenaa lukuunottamatta. Taukotila on avoin ja levoton, täynnä kovaäänisiä miehiä, joita en tunne. En yksinkertaisesti uskalla mennä jääkaapille edes viemään mitään saati sitten syömään, aivan mahdotonta. Mitään määrättyjä taukoja ei ole vaan niitä pidetään sitten kun työtilanne sen sallii. On sellainen olo, etten ole toistaiseksi nähnyt kenenkään syövän mitään kunnollista. Enkä minä yksin kehtaa lähteä syömään, jos muutkaan eivät lähde. Hävettää ihan kamalasti tämä, kysehän on maailman luonnollisimmasta asiasta vaiko miten? Tällä hetkellä ainoa järkevä ratkaisu tuntuu olevan se, että syön kunnolla ennen kuin lähden ja sitten kun pääsen kotiin. Kaksi ateriaa päivässä ei tosin näillä taustoilla lupaa kovinkaan hyvää... Ehkä tämä vielä jotenkin asettuu, eihän tässä ole vielä mennyt viikkoakaan, vaikka tuntuu pieneltä ikuisuudelta!
Toivon, ettei tästä nyt kasva tämän isompaa möykkyä, tässäkin hetkessä on jo tarpeeksi haastetta ja sitten vielä tietysti se olennainen, eli itse työ ja kaiken uuden oppiminen, uudet ihmiset ja kaikki. Nyt huomaa konkreettisesti miten syömishäiriö on vaikuttanut toimintakykyyn. Se ei ole kuitenkaan este vaan haaste. Lisäksi täytyy osata pysyä lujana ja olla välittämättä erinäisistä kommenteista kuten "sun pitäis hommata tällanen mahamakkara ni et palelis noin paljoo" tai "sun pitää alkaa syömään oikeeta ruokaa eikä mitään tollasia.. omenoita." Olispa setä tiennyt miten oikeassa olikaan. Eihän nuo kommentit oikeasti tarkoita mitään, ne on kuultu niin moneen kertaan ennenkin, että yritän pistää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Kirjoittelen tänne lisää kuulumisia jahka ehdin, mutta juuri nyt aikaa ja energiaa menee väkisinkin muuhun kuin blogin kirjoittamiseen. Väsyttää aika paljon, mutta enimmäkseen kaikki on kuitenkin ihan hyvin - piti päästä vain tämä asia kirjoittamaan ääneen.
Ainiin, istutuksistani Ystävät-purkki lähti ensimmäisenä ja vahvimpana kasvamaan. Tasapaino-purkista kurkistaa yksi vahva verso. Minusta tämä on aika hyvä merkki, tasapaino löytyy varmasti ajallaan. :)
Tsemppiä <3 Kyllä se kunnon ateriat antaa jaksamista työssä, eilen söin 11:00 aikoihin viimeksi kunnolla ja olin 21:00 töissä :S Huono olo tuli ja en päässyt salille :(
VastaaPoistaKiitos <3 Kyllähän se ihan hyvää tekis syödä kunnolla työpäivän aikana. Töissä jaksaa jotenkin, mutta sen jälkeen ei ole kyllä energiaa mihinkään. Aika vähiin on jäänyt urheilut täälläkin. :/ Melko hulvaton tahti sinullakin. Voimia ihanuus <3
PoistaKuule, tuo on niin tuttua..onneksi teen työtä kotona nykyään. Mutta ole sinä se esimerkki!! Muut vetää päivänsä millä tahtoo, mutta näytä sinä- ota se aika ja mene syömään kunnon ruoka..usko vaan, menee hetki ja saat seuraa. Pysy vahvana Sisko!
VastaaPoistaFoca
Kotikonttorissa ei tosiaan ollut tätä ongelmaa! Eilen kävin kerran vessassa, muita taukoja ei tullut pidettyä. Eväiden tekeminen ei oikein motivoi kun ei tiedä tuleeko niitä syötyä vai ei. :/ Tilanne tosin muuttuu myöhemmin kun alan tekemään töitä itsenäisesti omissa vuoroissa enkä toisen työntekijän mukana. Eiköhän tämä tästä asetu. :)
PoistaMuista, että vaikka ne miehet eivät söisikään niin sinä voit kyllä syödä. On melko yleistä, että miehet syövät justiinsa kerran päivässä. Sitten kun menevät kotiin vaimojen patojen äärelle. Siinä on selitys myös elintasovatsaan. Lisäksi just kun sulla on syömishäiriötaustakin, niin on syytä syödä säännöllisesti. Auttaisko jotkut juomat, jotka on nopeampaa ottaa mutta sisältäisivät enemmän ravintoaineita kuin omena? :) Tuo fiilis on todella tuttu mullekin uutta työtä aloittaessa. Eipä juuri muuta jaksa tehdä.
VastaaPoistaTuo on kyllä niin totta, kerran päivässä vaimon patojen äärellä ja töissä sämpylää ja pullaa. Ekana päivänä taisi profeel-juoma olla mukana, mutta juomatta sekin jäi. :/ Sinällään hyvä ajatus kyllä. Aika ryytynyt olo kaiken opettelun jälkeen, mutta eiköhän tämä tästä lähde rullaamaan! :)
PoistaVoimia, muru!
VastaaPoistaKiitos samoin, murrrmeli ♥ !
PoistaOn varmasti uuvuttavaa aloittaa uusi työ. Siinä on paljon uuden opettelua, niin työssä kuin päivärutiinissa. Syöminen olisi tärkeää...minäkin tiedän sen, mutta ei aina tule toimittua niin.
VastaaPoistaTunnistan tuon, ettei kehtaa mennä syömään, jos muutkaan ei mene. Mulla on ongelmia sen kanssa ihan oman perheenkin parissa! Tuntuu niin pöhköltä alkaa ruokailemaan, jos muut ei tee niin tai pahimmassa tapauksessa vain olla möllöttävät ja seuraavat.
Toivotavasti sulla on jatkossa kanttia ottaa itsellesi kunnon tauko ja syödä. Muuten et jaksa pitkään tolla menolla työssäsi. Luulisin.
Onhan se opettelu ja totuttelu aina alkuun aika uuvuttavaa. Onneksi tuolla on kuitenkin aika hyvin aikaa opetella uutta ja keskittyä asiaan kerrallaan. :) Syöminen ois kyllä tärkeetä, ei siitä mihinkään pääse. Tällä menolla ei jaksa kauaa, se on ihan totta. Joku ratkaisu täytyy löytyä.
PoistaYksin syömisestä tulee heti sellainen olo, että en saa. En saa pitää taukoa jos muutkaan ei pidä. Tai jos menee vaikka kahvilaan kaverin kanssa niin on kamalan vaikeaa syödä mitään jos toinenkaan ei syö. Mutkallista! :P
Tsemppiä hurjan paljon sinne! Itsellä alkaa työt kanssa ensi viikolla ja stressaan jo etukäteen mm. syömistä. Tärkeää on muistaa syödä säännöllisesti, jotta jaksaa tehdä parhaansa päivän aikana! ...ei vain ole niin helppoa kuin voisi olettaa. Toivottavasti rutiini toisi sinullekin varmuutta syömisiin!
VastaaPoistaKiitos ♥ Säännöllisyys ois tärkeetä, mutta ei tosiaan aina niin helppoa kuin luulisi. Ehkä syömishomma helpottaa aikanaan. Tsemppiä ihan valtavasti sinnekin!
PoistaNyt tulee vähän "rankkaa" tekstiä joten sori jo etukäteen! :D
VastaaPoistaEli usein tuollaiset vaaranpaikat ja isot muutokset elämässä ovat myös hyvä syy syömisvammailulle. Älä anna siis pääsi huijata, että nyt voikin syödä vähän huonommin koska on niin rankkaa ja kyllä tämä tästä tasoittuu...joskus se vaan on laitettava tasoittumaan oli tilanne mkä tahansa. Kukaan muu ei voi syömisiimme vaikuttaa kuin me itse.
Halusin siis vain herätellä, ettet alitajuntaisesti vaan anna syömishäiriön viedä nyt kun on uusi tilanne päällä. Toivottavasti et loukkaannu! :)
Oot niin oikeessa että sattuu... Ruokataukojen olemattomuus antaa "luvan" olla syömättä. Pakko myöntää, että mielessä on käynyt yllättävän tyhmiä ajatuksia kuluneen viikon aikana. Vanhat tavat astuvat kehiin salakavalasti muutosten edessä ja pakkoajatukset jylläävät kun kroppa nälkiintyy. Kun tilanne on uusi niin toimintamalli on tuttu ja turvallinen tai jotain. On suoraan sanottuna aika voimaton olo enkä tiedä mitä pitäisi tehdä. Tähän liittyy kuitenkin aika paljon muutakin kuin pelkkä syömisvammailu, ongelman ydin on ihan muualla.
PoistaOn niin helppoa sanoa että kyllä tämä tästä ja hymyillä päälle kun en juuri nyt oikein osaa muutakaan. Olen kuitenkin selvinnyt tällaisista tilanteista ennenkin, joten siksi haluan uskoa että selviän kyllä tästäkin.
Niin selviätkin! Ekstratsemit täältä!!!!
Poista♥ !!
Poista