Kävin ravintotädillä toisen kerran. Syömistilanteeni vaihtelevat niin nopeasti, etten itsekään aina pysy perässä, joten kolmen viikon takainen ruokapäiväkirja tuntui lähinnä muinaishistorialta. Toisaalta se muistutti aika paljon sitä mitä tämä vuosi on keskimäärin ollut. Ruokapäiväkirjasta huokui kuulemma ortorektinen ajattelutapa. Energiaa oli aivan liian vähän suhteessa liikuntamääriin, mutta ravintoaineita oli siihen nähden yllättävän hyvin. Enimmäkseen. Olisin ehkä toivonut jotain konkreettisempaa ohjetta miten tästä edetä, koska jäi vähän sellanen olo et "mitä mää ny?"
Tässä joitakin poimintoja:
- Oliiviöljy pitäisi kuulemma vaihtaa rypsiöljyyn.
- Rautaa en saa käytännössä juuri mistään ja maitotuotteet tunnetusti blokkaa sen vähäisenkin raudanmäärän.
---> Hemoglobiini on tullut aika paljon alas ja kuulemma jos raudanpuuteanemiaa ei vielä ole, tällä menolla se on väistämättä edessä. Tämä selittäisi monta oiretta ruokahaluttomuudesta mahdollisesti jopa rytmihäiriöihin?
- Pähkinät on hyvä lisä, mutta niiden suuri energiamäärä ei tarkoita sitä, että voisi muuten syödä vähemmän
- Syön liian "nestemmäisiä" ruokia = nyt olisi korkea aika opetella syömään ihan oikeeta ruokaa silleen oikeesti
- Kauraleipä ois hyvä lisä
- Elimistöni on todennäköisesti sopeutunut säästöliekkitilaan, siksi paino ei juuri muutu vaikka paastoilisin kuukauden tai kaksi. Samasta syystä vähäinen energiamäärä tuntuu "riittävältä."
- Töihin eväät ehdottomasti ja piste.
Sain mukaan liparin, joka on ilmeisesti suunnattu enimmäkseen ylipainoisille ihmisille? Mietin, pitäisikö kevytmaito ja rahka vaihtaa rasvattomaan? Syönkö liikaa pähkinöitä? Pitäisikö sokeri jättää pois?
Tänään hyydyin reilun kilometrin kävelyn jälkeen, meinasi tulla oksennus, korvissa humisi ja sydän hakkasi kylmää hikeä otsalle. Jatkoin matkaa bussilla ja päätin ryhdistäytyä. Nyt loppuu töissä paastoilu ja alkaa rautakuuri. Lämpimän ruoan opettelu ois nyt myöskin listan kärjessä. Energiamäärän lisääminen pelottaa, koska olen jo näillä eväillä "kasvanut ihmisenä" niin paljon. Rohkaisen itseäni kuitenkin ajatuksella, että kun kroppa saa enemmän, se uskaltaa myös kuluttaa enemmän ja minä jaksan liikkua (ja elää!!) enemmän.
Ehkäpä teen itselleni jonkinlaisen summittaisen ateriasuunnitelmantapaisen ja yritän päästä sillä alkuun. Suurinpiirtein tiedänkin millainen se olisi. Asioiden kirjoittaminen voisi kuitenkin auttaa asiaa, ettei pääsisi unohtumaan.
Loppuun vielä pakko mainita, söin tänään töissä kahdet pienet eväät, mikä on ihan mestariennätys! Vein pukkarin kaappiin paketillisen välipalakeksejä ajatuksella "jos ei mitään muuta niin näitä edes." Tästä se lähtee!
Ja nyt tää tyttö lähtee nukkumaan, yövuoroviikko & yövuororytmi töttöröö!
Tsemppiä ruokaremonttiin! Kuten itse totesit fiksusti: kun kroppa saa tarpeeksi elintärkeitä ravintoaineita myös elämänlaatu paranee! Niin se vain menee, vaikka mieli yrittäisikin muuta uskotella! Öitå sinulle - mä puolestani suuntaan töihin :)
VastaaPoistaKiitos! Näin se menee. Mieli sanoo välillä ihan hölmöjä asioita, mutta onneksi järki pysyy yleensä suhteellisen vahvana. :) Hyviä töitä sinne! ♥
PoistaOisko rautatabut mitään?:)
VastaaPoistaAattelin tuolla litkulla kokeilla kun rautatabletit tuppaa imeytymään aika huonosti ja aiheuttamaan vatsakipuja. Tuossa Floravitalissa on myös C-vitamiini mukana mikä on ihan käyttistä. :)
PoistaAikas hienoa, jos ja kun pystyt itse tekemään korjausliikkeitä syömisen suhteen. Itsellänikin on aina hyvät aikomukset ja päätökset tehtynä, mutta niiden käytäntöön vieminen on vaikeaa...Miksi ihmeessä niin vaikeaa. Vaikka tietää kaikki faktat ja kuinka järkevää se olisi. Siltikin joku pistää vastaan.
VastaaPoistaTietäisit vaan kuinka monta kertaa minäki oon päätösteni kanssa kompuroinut. Helppoa se ei todellakaan ole eikä motivaatioksi minulle ainakaan riitä se, että syön nyt fiksummin niin voin paremmin. Näillä asioilla on yllättävän vähän tekemistä järjen kanssa, valitettavasti. Eniten motivoi se mitä kaikkea jaksavaisena voi tehdä, elämä. :) Takapakkeja tulee ja huonoja päiviä, mutta pääasia on että suunta on oikea. Voimia sinulle!
PoistaTsemppiä! Tuosta se lähtee :) Pienin askelin kohti suurempaa <3
VastaaPoistaTosi ihana lukea, että sulla on noin paranemismyönteinen ajattelu! Muutenkin sun blogia on kiva lukea, kun sä ajattelet tosi fiksusti noista syömisistäsi. :) Kyllä sä kuule pystyt noihin tavoitteisiin! Ihan varmasti. Pieni askel kerrallaan!
VastaaPoistaKiitos ♥. Olipas ihanan tsemppaava kommentti! Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa muotoutuu. :)
Poistavaikka syöminen ei tosiaankaan ole aina helppoa, mahtavaa että tiedostat ongelmat ja yrität! mahtavaa, että uskallat syödä pähkinöitä, olen kateellinen. :( :D vaasanin kaurasydämet on ihania (varsinkin paahdettuina), söin niitä aikanaan avokadon ja keson kanssa, nammm. millä rt perusteli oliiviöljyn vaihdon rypsiöljyyn? eikö oliiviöljyn rasvahappokoostumus ole parempi? tsemppihaleja! <3
VastaaPoistaEi ole ei. Hämmentävää miten vaikeaa vanhoja tapoja on muuttaa vaikka enää aikoihin päässä ei ole pyörinyt mitään kovin "perinteisiä" syömishäiriöajatuksia. Hassua sinällään, pähkinät (kohtuullinen määrä) eivät olleet mikään ongelma edes pahimpaan aikaan, toisin kuin esim. leipä. Vatsani kestää huonosti viljoja kauraa lukuun ottamatta, mutta viljavaje aiheuttaa energiavajeen. Hankalaa! Täytyy testata kaurasydämiä jossain vaiheessa, kiitos vinkistä. :)
PoistaOlin itsekin hieman yllättynyt rypsiöljyasiasta - en ole pitänyt rypsiöljyä minkäänlaisena terveystuotteena, mutta siinä on kuulemma jotakin välttämättömiä rasvahappoja mitä oliiviöljyssä ei ole? Täytyy vielä vähän perehtyä asiaan jahka ehdin, vähän oudolta tuntuu kyllä ja olen lukenut ihan päinvastaista tietoa tähän mennessä. :P Haleja kans<3