Cruisin' in complete control

Edellisen postauksen huolestuneisiin kommentteihin vielä sen verran, että älkää nyt ymmärtäkö väärin. En todellakaan tee mitään 100km lenkkejä tuosta vaan enkä muutenkaan polje kuin muutaman kerran viikossa, koska palautuminen ottaa aikansa eikä ole mitään järkeä rääkätä itseään jos on jo valmiiksi väsynyt. Eihän kukaan treenaa maratonillekaan juoksemalla maratoneja! Tämä on hetkellinen haaste, haluan ylittää itseni kerran. Loppukesä menee varmasti rennommin. Eihän siinä olisi mitään järkeä polkea joka päivä tunti tolkulla, ainakaan jos haluaa että on jotain muutakin elämää. :D Olen kokenut ylikunnon niin monta kertaa, että tiedän varsin hyvin miltä sen ensioireet tuntuu. Väitän, että nykyisin osaan aika hyvin kuunnella itseäni ja mitoittaa urheilut sen mukaan, joten nöy hätä. Myönnän, että välillä mietin olenko ihan hullu kun tähän ryhdyin ja välillä jopa pelottaa, että mitäs jos en olekaan tarpeeksi vahva, jos viimeiset kolme vuotta onkin jättänyt pysyvän jäljen, jos sydän onkin pysyvästi heikko? Myönnän, ettei aina ole mitenkään helppoa keksiä mistä hitosta revin treenipäivän 3000-4000 kilokaloria energiaa ja kuitenkin mielellään suht terveellisesti. Tänään oli kyllä jäätelöpäivä ja hyvällä omalla tunnolla! Pieni maha ei vedä mahdottomia määriä kerralla ja hajamielisen kiireinen elämänrytmi venyttää joskus ateriavälit pidemmiksi kuin laki sallii. Välillä taas ei tee yhtään mitään mieli. Teen kuitenkin parhaani ja haluan jaksaa ja olla vahva. Useimpina päivinä onnistun, ei tällaista voisi mitenkään jaksaa syömättä kunnolla. Pyörän selässä on kaikkivoipa olo, nautin siitä tunteesta niin paljon! Se motivoi pitämään huolta itsestään. Pitää syödä ja nukkua tarpeeksi. Pitää antaa aikaa palautumiselle.

Kävin tänään hakemassa perstuntumaa sen vähän reilut 100km mitä olin ajatellut. Myöhemmin en enää ehdi eikä vähän päästä olisi enää mitään järkeäkään. Hyvin jaksoin. Seuraavat kaksi viikkoa teen vain peruslenkkejä muutaman kerran viikossa ja kolmas viikko menee varmaan lepäillessä ja voimia kerätessä. Ja syödessä! Kunnon tankkaus parina edeltävänä päivänä niin sitten jaksaa. Ja nyt tiedän, että jaksan. Muistan viimeksi ajatelleeni, että 100km yksin on paljon raskaampi kuin 150km porukassa. Letkan kärki halkoo tuulta, eväitä ja taukoja on enemmän ja  ensimmäisen puolikkaan aion ajella suht rauhallisesti letkassa niin kuin viimeksikin. Loppumatkan voi ajella tiukemmin jos sille tuntuu. On niin hyvä fiilis tästä kun kolmena edellisenä kesänä en olisi voinut edes haaveilla tällaisesta.

Oletteko muuten huomenneet, että nyt on jo ihan kesä! Miten ihanaa. Maaseudulla polkiessa oli ihana katsella kylvötöitä ja haistaa kesä. Moni kaveri on jo heittänyt talviturkin, johan tässä tulee paineita itsellekin! Joko te olette uskaltautuneet? :)