I'm just a little bit caught in the middle
Life is a maze, and love is a riddle
I don't know where to go
Can't do it alone
I've tried, and I don't know why
Life is a maze, and love is a riddle
I don't know where to go
Can't do it alone
I've tried, and I don't know why
Minulla on sellainen olo että alan vähitellen pääsemään kiinni siihen mitä pääni sisällä oikein tapahtuu. Kävin juttelemasta ADD-piirteistä neuropsykologin kanssa ja olo oli vähän samantapainen kuin ensimmäistä kertaa ravitsemusterapeutilla: hirmuisen vapauttavaa puhua ääneen asioista, joita on ikänsä peitellyt enemmän tai vähemmän. Keskustelu oli tehokkaan soljuvaa, reiluun tuntiin mahtui niin paljon asiaa, että lähtiessä pää oli melko pyörällä kaikesta, mutta hyvällä tavalla.
En ole IKINÄ kertonut koko totuutta kenellekään siitä, millaista sotkua elämäni tasaisen kuoren alla oikeasti on. Osaltaan. Se ei ole kovin imartelevaa kerrottavaa, on äärimmäisen noloa ettei aikuinen ihminen kykene huolehtimaan kaikista yksinkertaisistakaan asioista kunnolla. Nyt kuitenkin kerroin kaiken. Puhuimme paljon muustakin kuin tuulihattuilustani. Muun muassa uniongelmat, syömishäiriö, aistiyliherkkyys, epilepsia ja yleisahdistus saattaa selittyä samaisella löysällä ruuvilla. ADD-piirteet ovat kuulemma niin selkeät, että diagnosointi ois kannattavaa. Jos tällä kaikella olisi nimi, siihen olisi ehkä helpompi suhtautua ja mikä tärkeintä - pyrkiä muuttamaan asioita ja opettelemaan uusia temppuja arjen ja elämän helpottamiseksi ja vahvistamaan vahvuuksia. Niitäkin on onneksi paljon, moni asia on kuitenkin hyvin. Tuntuu helpottavalta että asia etenee, hitaasti mutta varmasti.
Parin viikon yövuoroputki on tehnyt olosta huttuisen, yötyöt ei kyllä sovi minulle yhtään. Pari vapaapäivää oli kovin paikallaan, tein pienen reissun etelään. Isä on lomailemassa ja sisko miehensä kanssa koiravahtina. Kävin moikkaamassa yhden yön verran. Parannettiin maailmaa ja aamusaunottiin siskon kanssa. Ja yhteismusisoitiin. Tehtiin salaattia ja pannaria. <3
Matkalla koppasin uuden fillarin kyytiin! Hienosti mahtui söpöauton takaronttiin, varsinainen pikkujättiläinen ja tilaihme! Ei tarvinnut edes osia irrottaa. Pyöräliikkeen myyjällä taisi olla rankka päivä takana, sen verran nuiva oli sedän naama. Yritti vielä myydä jotakin 30e maksavaa työkalua polkimien irroittamiseen ja satuili muutenkin sellaisia juttuja, että jopa minä tunnistin saduiksi... Pihasta lähtiessä oli kamalan kurja fiilis, melkein morkkis - oliko tämä nyt typerä ostos? Onko pyörä sittenkin ihan susi, hätiköinkö? Apua iik... Mutta kun sain fillarin kotiin ja talliin, katselin sitä tarkkaan ja hypistelin. Aivan ihana! Kevyt, rullaava ja kivan näköinenkin. En millään malttaisi odottaa fillarikelejä, mutta sellaisia on onneksi luvattu piankin tittidii! :>
VastaaPoistaMinullakin ADD-epäilyjä ja kyllä se selittäisi monia asioita ja vaikeuksia elämän varrelta. En ehkä sittenkään ole niin tyhmä kuin mitä kuvittelin. Ja minäkin olen, luonnollisesti, salannut ja piilotellut asioita. Neuropsykologille olen menossa, jospa yrittäisin samaa kuin sinä, kertoa niistä noloimmistakin asioista.
Söpö koira! <3
Toivottavasti löytyis selvyys kumpailessekin, tavalla tai toisella. Tsemppistä <3
PoistaHih, tuo on kyl melko hulvaton lempparikoira!
Diagnoosin saaminen helpottaa elämää, vaikka se ei itsessään sitä muutakaan. Mutta sitten on työkaluja, joilla muuttaa asioita :) Mahtavuutta, että sait pyörän kotia! Ei niihin pyöräilykeleihinkään enää niin kauaa ole, johan tässä maaliskuuta elellään. Ja tuo koira <3
VastaaPoistaJep, eihän se paperi mitään muuta. Korkeintaan toisi selkeyttä.
PoistaUus fillari on ihana! Ja nyt ON jo pyöräilykelit ;)
Ja koiruus on <3
Diagnoosi helpottaa itseä, vaikka juurikin ei sillä sinällään mikään muutu. Mutta ainakin itse tietää sit missä on menossa ja miten voi auttaa itseään parhaalla tavalla :) Itselläni myös ko oireita, tosin erilaisia..
VastaaPoistaJuurikin. :) Ja sinullaki, yllättävän yleisiä tämmöset kyllä :o
PoistaOnko sulla millaisia epilepsiaan liittyviä oireita tällä hetkellä? Tietysti joskus varmasti vaikeaa erottaa/päätellä, mikä johtuu mistäkin.. Ja lääkkeitä et siis syö? Terv. Toinen epileptikko
VastaaPoistaKamalan vaikee sanoa kun en enää itekään tiedä mikä johtuu mistäkin. Välillä väsyneenä tapahtuu jotakin kummallisia trippejä, mitä en oikein osaa edes selittää. Ne ei näy päälle päin eikä pysäytä toimintaa, mut hetkeks tulee jännä olo ja joudun hetken miettimään missä hitossa oon... Isommissaki kohtauksissa katoaa ekana paikantaju. Dejavu-ilmiöitä tulee kans väsyneenä. Isommat kohtaukset on pysyny tähän mennessä poissa kun välttelen vilkkuvaloja varsinkin yhdistettynä väsymykseen, kofeiiniövereihin, heikkoihin verensokereihin ja meluun. Toisin sanoen baariin vaan jos oikeesti jaksaa, ei kofeiinipäissään. :P Ja lääkkeitä en siis syö tällä haavaa kun laukasevat tekijät on noin ilmeisiä ja helposti vältettäviä. Tsemppipuhallus kohtalotoverille!
Poista