Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta vai pidänkö matalaa profiilia. Päädyin siihen että älähdän kerran ja sitten vaikenen taas. :D Puhutaan nyt siis hieman alkoholista.
En ole koskaan juonut viinilasillista enempää kerralla. Yleensä puoli lasia viiniä ruoan kanssa on sopiva määrä ja sitäkin tapahtuu vain harvoin. Käytännössä en siis käytä alkoholia juurikaan. Siskoni sanoi arvostavansa sitä etten tee alkoholittomuudesta numeroa. Monesti unohdan ettei se ole Suomessa kovin tavallista. Muistan sen aina kun minua siitä muistutetaan, kuten työpaikan pikkujouluissa eräänä lauantaina... Oli hassua miten aikuiset ihmiset saapuivat paikalle jopa hieman ujon oloisina kun eivät olleet vielä tarpeeksi humalassa. Alkuillan jutut pyörivät sen ympärillä kuka oli ollut missäkin etkoilla ja kuka oli sammunut jo ennen lähtöä. Jossain kohtaa ihmiset tajusivat, että minun lasissani oli vain vettä. Osa näytti jotenkin kiusaantuneelta, osa anteeksipyytelevältä ja osa katsoi oudoksuen. Kukaan ei silti kysynyt miksi. En siis joutunut asiaa mitenkään selittelemään. Jos en jaksa selittää syvemmin, vetoan monesti epilepsiaan, mikä sinällään on puoliksi tekosyy. En usko että kohtuullinen määrä alkoholia automaattisesti aiheuttaisi kohtauksia.
Todellinen syy alkoholittomuuteni on varmaankin vanhempieni alkoholismi. Pelkään että minusta tulisi samanlainen. Jään helposti koukkuun milloin mihinkin ja olen varma että minussa olisi ainesta alkoholistiksi tiukan paikan tullen. Yläasteella kun luokkakaverit joivat ensikännejä, minnä kirjoittelin runoja kirjekuoreen ja suunnittelin itsemurhaa. Myöskään ystäväni eivät liittyneet känniporukkaan. Kun täytin 18, olin kotiutunut nuorisokodista ja urheilu kiehtoi enemmän kuin mikään. Tunsin itseni myös liian "vanhaksi" ensikänneihin ja baariinkin uskaltauduin vasta puoli vuotta jälkijunassa. Olin siis tavallaan vähän nössö. Baarissa oli kuitenkin jotain jännittävää ja uutta, joten menin kavereiden mukana. Löysin alkoholittomat drinkit ja tajusin miten voimaannuttavaa on välillä laittaa itsensä nätiksi, kimaltaa ja hölpötellä tutuille ja tuntemattomille. Löysin myös tanssimisen ilon. Mihin olisin tarvinnut alkoholia?
Nyt kun mietin todellisia syitä siihen miksi en käytä alkoholia tulee mieleen kontrollin menettämisen pelko. Kaikessa kliseisyydessään tämä piirre liittyy varmasti myös syömishäiriöön. Sorrun välillä holtittomuuteen ihmissuhteissa ilman alkoholiakin, saatan ihastua suurinpiirtein kaikkeen mikä liikkuu ja olla sietämättömän sinisilmäinen. En halua edes tietää mitä tapahtuisi jos olisin humalassa.
Välillä mietin, olenkohan vaurioittanut aivojani nälkäkuureilla, lääkkeiden yliannostuksilla, epilepsialla, unettomuudella... Mitä jos tähän lisäisi vielä alkoholin? Monihan lisäisi ja olisi asian kanssa ihan ookoo. Etäisesti olen alkanut ymmärtämään alkoholin tuoman vapautuneisuuden. Ei valtaväestö voi olla väärässä etteikö siinä jokin taika olisi. En pidä kohtuukäyttöä mitenkään pahana tai tuomittavana. Olen joskus jopa hieman kateellinen niille, joille alkoholi on ihan ookoo ja normaalia. Ja tarkoitan nyt nimenomaan huolettomia satunnaiskäyttäjiä, joille alkoholi ei ole mikään joka viikonlopun pakko vaan mukava irtiotto aina välillä.
Siltikään en koe tarvitsevani alkoholia. Voin olla iloinen ja sosiaalinen selvin päinkin. Voin mennä baariin, siedän humalaisia, ei siinä mitään. Lisäksi säästän sievoisen summan rahaa eikä tarvitse hytistä taksijonoissa. Tajusin silti, että esimerkiksi pikkujoulussa minulla oli kivaa muiden humalan kustannuksella. Tanssin ja olisin tanssinut paljon pidempäänkin jos olisi ollut tilaa ja happea, mutta olisiko kukaan tanssinut minun kanssa ilman humalan tuomaa turvaa? Olisiko ihmiset olleet niin iloisia selvin päin? Kamalan vaikea kuvitella...
Minun onneni on, että parhaat ystäväni teini-iästä saakka ovat olleet hyvin samanhenkisiä alkoholin suhteen. Omassa joukossani en siis ole mitenkään poikkeava. Pikkujoulujen jälkeen seuraavana päivänä oli hyvän ystäväni tuparit klo 12-19 eikä siinä ollut mitään kummallista. Porukkaa oli paikalla paljon eikä kellään varmasti käynyt alkoholi mielessäkään. Oli valtavan kotoisa ja turvallinen tunnelma. Mitään absolutisteja porukasta ei ole monikaan, mutta on silti ihanaa, ettei alkoholin aina tarvitse olla oletus.
Summa summarum, vaikka käytöstään joutuukin välillä selittelemään tai tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi, osa minusta on jopa varovaisen ylpeä siitä etten tarvitse alkoholia ollakseni iloinen tai vapautunut. Hyvät ihmiset ja musiikki riittää jo pitkälle. En siis aio juoda itseäni humalaan, näin on hyvä.
Mitä mieltä te olette tästä? Onko kohtalotovereita? Olisiko elämäsi erilaista alkoholittomana, jäisitkö jostain paitsi?
Täällä yksi absolutisti ilmoittautuu!:) mä en vain yksinkertaisesti pidä alkoholin mausta, sen tuomasta olosta ja seurauksista, joten en näe tarvetta juoda. Joskus jotkut ovat kehuneet "paremmaksi ihmiseksi", joskus taas on sanottu että menetän paljon kun en relaa alkoholilla. Oikeasti toivoisin ettei muutkaan örveltäisi alkoholilla, niin paljon kamalaa on tullut nähtyä ja kuultua...
VastaaPoistaKiva että säkin elät ilman alkoholia, syntymähumalalla pärjää pitkälle;D
Jee kiva että on muitakin :) se on muuten jännä kun kuulee yhtälailla olevansa 'parempi ihminen' tai sitten niin että 'jää paljosta paitsi.' Aina vähän tilanteesta riippuen. Mut syntymähumala on hyvä humala eikä siitä tuu krapulaakaan :)
PoistaSama juttu! Ilman alkoholia mennään :) On se vaan kumma, kun alkoholittomuuttaan joutuu niin usein selittelemään ja perustelemaan. Jotenkin vääristynyttä, että on hyväksyttävämpää käyttää päihteitä kuin olla ilman. Omissa työ- ja kaveripiireissä ovat onneksi jo tottuneet, että en tarvitse alkoholia pitääkseni hauskaa, mutta vähänkin tuntemattomissa piireissä joutuu selittelemään... Syntymähumalahulluus löytyy siis täältäkin :) Niiiiiiiin paljon mieluummin olen autolla liikkeellä ja herään aamulla hyvinvoivana.
VastaaPoistaLisää kohtalotovereita <3. Jep, selityksiä joutuu toistamaan kerta toisensa jälkeen, mutta onneksi ei omalle lähipiirille kuitenkaan. Autoilu ja pirteä seuraava päivä on hyvästä. Kamalan vaikea löytää syitä miksi joisi itsensä humalaan. :)
PoistaIhan samat sanat kuin Gealla! Tutut ei kysele enää, koska tietävät, että aivan yhtä hupaisaa seuraa olen ihan ilman alkoholiakin = se kuuluisa syntymähumala ;) Sitäpaitsi, humalafiilis kyllä myös tarttuu ihan selvinpäin olevallekin :D Ja just toi seuraavan päivän freesi olo (väsymystä lukuun ottamatta) on yks parhaista puolista!
PoistaJep, kyllä siitä humalasta osansa saa selväpäinenkin - on se jännä. Mut seuraavan päivän freesi olo korvaa kyllä oikeastaan kaikki alkoholittomuuden "haitat." :)
PoistaTäällä yksi hyvin vähän käyttävä. Siideripullo on liikaa, lasillinen ok..ehkä kerran parissa kuukaudessa. Nuorena - teininä - join, ehkä liikaakin. Sittemmin se vaan on jäänyt, nyt kun lapsiakin on (5 ja 7v) niin ei, ei nappaa. Ehkä parempi näin, itsekin olen taipuvainen kaikenlaisiin riippuvuuksiin.
VastaaPoistaFoca
Arvostan niin paljon että mietit lapsiasikin. Minäkin oon miettinyt että jos joskus olen äiti niin en halua että omat lapset joutuis näkemään humalaisia vanhempiaan. Toiset väittää että sitten lapsi ei saa edes hyvää esimerkkiä kohtuukäytöstä, mutta väitän silti että nollatoleranssi on ääripäistä parempi kuin alkoholismi... Ja vahvuutta on tuntea omat heikkoutensa ja vältellä alkoholia jos tietää olevansa riippuvuuksille altis. Toivottavasti siellä on kaikki hyvin. <3
PoistaMinulla alkoholi jäi siirryttyä muutenkin terveelliseen ruokavalioon, mikä sitten myöhemmin meni aivan liian terveelliseksi. Itse en olisi varmaankaan jättänyt juomista kokonaan, ellei silloinen kumppani olisi tehnyt niin ensin. Ei sitä enää yksin viitsinyt juoda eikä oikeastaan kaivannutkaan. Elämäntapa muuttui täysin.
VastaaPoistaKrapulaa tai sekavaa oloa ei tosiaan ole ikävä. Toisinaan tulee muisteltua nousuhumalaisia hauskoja hetkiä, sitä että osasi vapautua ja ottaa rennosti eri tavalla. Varjopuolensa silläkin eli välillä tuli tehtyä tai sanottua hölmöjä.
Alkoholi kuuluu niin usein illanviettoon tai sosiaalisiin tilanteisiin, että niissä tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Siksi monet tilaisuudet ovat jääneet väliin. En viihtyisi baarissa vesilasin kanssa seuraten muiden humaltumista. Jutut vaan ovat silloin hyvin erilaisia eikä ne ympäristöt muutenkaan enää kiinnosta. Muutkin helposti karsastavat absolutistien seuraa, ehkä arvostelun pelossa?
Harmillisesti uusia ihmisiä ei tule tavattua, kun ei käy baareissa. Mutta ehkä niistä ei sitten löytyisi samanhenkistä seuraa muutoinkaan. Olisi kiva, jos aikuisilla olisi muitakin kohtaamispaikkoja kuin baarit.
EIhän se alkoholi mitään terveellistä ole. Välillä tuntuu hullulta miten kevyesti siihen suhtaudutaan vaikka kaikki tietävät haitat. Välillä iskee uteliaisuus ja haluaisin tietää miltä tuntuu nousuhumala, mutta olen tullut siihen tulokseen että näillä taustoilla ehkä kuitenkin parempi jättää kokematta.
PoistaUlkopuolisuuden tunne on ehkä se isoin haitta mitä alkoholittomuuteen tulee. Kun toiset kertaavat kännijuttujaan, on vaikea osallistua keskusteluun. Tai tietyn rajan jälkeen jutut eivät yksinkertaisesti kohtaa. Siksi otankin baarireissut yleensä tanssin kannalta, koska siinä ei tarvitse höpistä liikaa. ;) Arvostelun pelko voi olla syy absolutistien välttelyyn, ehkä siitä tulee jotenkin kiusaantunut tai alaston olo. Vaikea sanoa.
Alkoholittomat kohtaamispaikat ovat monesti valitettavan laimeita. Mutta yksi hyvä minkä olen huomannut viime vuosina on se että kun ikää tulee lisää, moni kyllästyy alkoholiin ja näin ollen ei olekaan enää niin yksinäinen alkoholiton kuin kakskymppisenä. :) Pidä siis kiinni tuosta, tsemppistä :)
Eipä sitä alkoholia mihinkään oikeasti tarvitse. Eilen olin itse firman pikkujouluissa selvinpäin ja siellä kyllä jaksoi yksi jos toinenkin asiaa kummastella! Mutta antaa muiden ihmetellä :)
VastaaPoistaOikea asenne, antaa muiden ihmetellä! Eipä se oikeesti kelleen kuulu mitä kukakin juo tai ei juo. :)
Poista