Mitäs me marsut täällä...

Tervepä terve, täällä kirjoittelee eräs joka näyttää ihan marsulta tai turpaansa saaneelta... En ole kuitenkaan joutunut väkivallan uhriksi enkä myöskään muuttumassa jyrsijäksi vaan minulta lähti keskiviikkona puolet viisaudenhampaista. 

Pakko myöntää, että joitakin aikoja sitten ajattelin salaa, että "minähän en mitään jäätelöä sitten kisko vaan jäävesi ajaa ihan saman asian. Enkä aio muutekaan syödä juur mitään, parempi antaa haavojen parantua rauhassa ja miksi söisin kun liikkumaankaan ei pääse viikkoon." Joopa joo! Todellisuus valkeni niihin aikoihin kun pääsin kotiin operaation jälkeen. Näytin sille kuin olisin tunkenut puolikkaan golfpallon poskeen. Suuta ei saanut huuhtoa millään jotta hyytymä pääsisi rauhassa muodostumaan, joten jäävesi ei tuntunutkaan enää kuningasajatukselta. Tuli pieni hätä että nyt sitä jäätelöä heti. Äkkiä lähi-Siwaan siis ja kaksi litraa jäätelöä kiitos. Toinen paniikki iski kun suu ei auennut juuri nimeksikään ja olisi pitänyt saada särkylääkkeitä nieltyä - melkoinen suoritus! Ja joo, yleensä en syö särkylääkkeitä, mutta nyt olen kiskonut niitä aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi... Antibiootit päälle kolmesti päivässä. Omnom. Seuraavana vuorossa on varmaankin vatsahaava!

Näillä lähtee kivasti päivä käyntiin...

Eilen en astunut jalallakaan ovesta ulos, oli itse asiassa aika huono olo lääkkeistä. Suurin syy oli kuitenkin se etten kehdannut tällä naamalla! Tänään oli pakko käydä hoitamassa asioita ja käynnistämässä kaverin auto, joten Naamioiduin hienosti jättikaulahuiviin... :D Kuinka typeräksi sitä itsensä tunteekaan kun ei voi hymyillä. Se nimittäin sattuu. Jos ei hymyile naapurin koiranpennulle, luuleeko sen omistaja etten pidä koirista? Jos ei hymyile autoilijalle joka antaa tietä suojatiellä, miettiikö hän että olipas mulkku? Tuleeko kassatädin päivästä ankea jos ei hymyile lähtiessään? Tämä on tietenkin vain väliaikaista ja menee varmasti pian ohi, mutta olisi ihan kamalaa jos sattuisi vaikka jokin onnettumuus ja kasvot halvaantuisivat. Tulisi iso lovi itsensä ilmaisuun. Ilmeet kun kertovat keskimäärin enemmän kuin sanat.

Kuollu marsunaama, näyttää kuvassa laimeemmalta kuin on. Arvon seuramiehet. Naamioituminen.

Naurattaa myös nämä viimepäivien eväät: jäätelöä, suklaavanukasta, makaronivelliä, kanttarellikeittoa, mangopilttiä... Höttöä, hyh. Nyt ei onneksi tarvitse jäätelöä enää, koska kylmä on hyväksi vain alkuun, nyt lämmin on parempi. Olin hölmö kun kuvittelin selviäväni tästä jotenkin "terveellisesti." Terveeltä tuntuu kuitenkin se, että minua lähinnä naurattaa tämä enkä ryhtynytkään millekään nälkäkuurille vaikka ajattelin että niin saattaisi helposti toipilaana käydä taas kerran. Pahoinvointi motivoi syömään: jos oksettaa jo valmiiksi, nälkä vain pahentaa tilannetta. Ja osaapahan taas arvostaa kunnollista ruokaa tämän jälkeen.

Kanttarellikeitto on ollu aika pop. En oo muuten viillellyt ranteita, nuo on pelti/paperihaavoja töistä...

Mielitekoja on paljon, muun muassa halloumisalaatti, uunikala, avokadoleipä, pitsa (oikein suolainen..), näkkäri, dippiporkkana (!!)... Mutta vielä täytyy malttaa - ehkä ensi viikolla tai sitä seuraavalla. Toinen mitä odotan kuin kuuta nousevaa on yllättäen se että pääsee taas liikkumaan. Rauhallinen kävely voisi olla ihan ookoo pienissä määrin, mutta enempää en uskalla vielä. Ensi viikolla kai sitäkin sitten. Siihen asti katselen hömppää ja leikin kissojen kanssa ja yritän olla tulematta pirttihirmuksi.

Luontodokkarit, parasta viihdettä - koko raadin mielestä! Varsinkin jos niissä on lintuja. Tai preeriakoiria.

Ainiin ja nythän on perjantai 

- hyvää viikonloppua kaikille!!

♥: Tiu