Ympärillä samat naamat, ne naamat joista mä tykkään

"olen nähnyt, olen nähnyt 

kuinka niiden iho muuttuu

tiedän kun ne rakastuu

ja kun ne suuttuu

mitä pidemmälle, mitä pidemmälle

mitä pidemmälle mä tuun

sitä huonommin muistan kaiken muun"

Se tunne kun näkee pitkästä aikaa ja tuntuu että vastahan me nähtiin.

Kun saa halata monta kertaa.

Kun voi olla oma itsensä juuri sellaisena kuin on, hiukset juuri niin sekaisin kuin sattuvat olemaan.

Kun on yhtä ookoo puhua tai olla hiljaa.

Kun ohimennen joku silittää hiuksia.

Kun voi erkaantua hetkeksi porukasta parantamaan maailmaa hyvän ystävän kanssa.

Kun on sellainen olo että on henkisesti kotona.

Kun pieni ihminen vastaa höpöttelyyn ienhymyllä tai väsähtää syliin unisen painavana.

Kun saunassa voi kysyä hiljaa "miten voit?"

Ja hetken päästä nauraa hölmöille jutuille.

Kun voi uida joessa ja kuunnella veden ääntä.

Kun on paljon hyviä ihmisiä ilman tunnelmaa vääristävää alkoholia.

Kun saa istua illalla lattialla ja kuunnella monenmoisia höpinöitä.

Kun voi ajaa kotiin auto täynnä somasti kylki kyljessä nukkuvia miehiä... B)

Viime viikonloppu kului kaveriporukalla maaseudun rauhassa, jos näin vois sanoa. Oli niin hyvä olla. Oli ihan parasta pysähtyä hetkeksi ja hengastella vaan. Se oli kovin paikallaan, koska pysähtyminen on ollut viimeaikoina hieman hankalaa. Lievästi sanottuna. Olen samaan aikaan hervottoman levoton, täynnä virtaa ja kamalan väsynyt. Eilen lenkillä päätin, että tänään en mene minnekään töiden jälkeen. Meinasin pyörtää päätökseni jo moneen kertaan, mutta pysyin lujana. Siivosin. Täällä on pakko siivota. Ja tänään illalla istun kun syön, menen järkevään aikaan nukkumaan ja nukun pitkään. Nyt ihan kohta!

Ps. Värjäsin kulmakarvat kastanjan ruskealla hiusvärillä ja se on yllättävän ookoo!