Onko soveliasta jatkaa blogin kirjoittamista muina naisina tauon jälkeen?

Ette usko miten iso ikävä minulla on ollut blogin kirjoittamista! Silti ajatus bloggerin avaamisesta on tuntunut jostain syystä jopa pelottavalta enkä edes tarkalleen tiedä miksi. Hetken jo mietin että aloitan uuden blogin puhtaalta pöydältä. Ajatus kuitenkin kaatui siihen etten ehkä sittenkään keksinyt blogille nimeä enkä jaksanut tehdä banneriakaan loppuun, koska siitä oli tulossa ruma. :D Niin sitten aattelin että mennään tällä, ainakin tällä erää.

Syksy on ollut ihan tavattoman kaunis. Loman jälkeen muistan yhden sadepäivän. Aurinko on ihana, mutta vaativa: se ikäänkuin pakottaa pysymään liikkeessä. Silloin kirjoittaminen ei suju kun on liikaa kaikkea. Tämä viikonloppu on pysäyttänyt ajan jotenkin. Olen ollut kotona, nukkunut hävyttömän paljon, siivonnut, laulanut Youtubekaraokea, ajatellut joulua (lahjaideoita, piparkakkutaloa ja pikkujoulujen järjestämistä). Vaikka kylmä on kylmää ja pimeä kovin pimeää, syksy on silti ihanan salliva ja armollinen. Tiedättekö mitä tarkoitan?

Olen voinut kohtuu hyvin. Väsymys lienee niin perustila, että sen kanssa on vaan elettävä. Pakko hyväksyä, etten tule ikinä jaksamaan niinkuin "terveet" ihmiset. Olenkin yrittänyt keskittyä enemmän siihen mitä kaikkea voin tehdä ja siihen mihin pystyn kuin siihen mitä en voi ja mihin en pysty. Tämä yksi elämä, hetki ja hengitys on kuitenkin se mitä on, niin parasta tarttua siihen. Loppuun vielä muutama hyvänmielenkuva (mun voimakallio ja ulkoilu-Nano) tältä syksyltä sekä voimabiisi. <3

Mitä tähän blogiin tulee, koetan nyt tosissani ryhdistäytyä ja puhaltaa tämän uudelleen henkiin. Pus!