perjantai 29. heinäkuuta 2016

Takauma

Proteiinipatukkahyllyn luona näin hukassa olevan nuoren tytön selaamassa kuumeisesti kännykkäänsä. Laskiko ehkä kaloreita, se tuli ensimmäisenä mieleen? Kesämekko roikkui päällä ja luut paistoi valkoisen ihon läpi niin että pahaa teki katsoa. Olisi tehnyt mieli sanoa vaikka mitä, mutta vaikea sanoa tuntemattomalle mitään varsinkaan kun varsinaisesti parantavia sanoja ei ole. Se ahaa-elämys täytyy lähteä itsestään jostakin. Tuli surullinen olo tytön puolesta ja riittämätön olo kun en pystynyt auttamaan mitenkään. Toisaalta samaan aikaan huokasin helpotuksesta kun nappasin kolme Profeel-juomaa matkaani sen kummemmin miettimättä muuta kuin mahdollisia kiirepäiviä kun en ehdi tai muista syödä kunnolla. Muuta tarkoitusta en proteiinijuomille keksi, hyviä hätävaroja vain. Enkä edes muista kuinka paljon niissä on kaloreita. Kokonaisuuden kannalta ihan yks hailee...

Aina ei oo ollu näin ja tasapainoilua se vaatii välillä vieläkin ja varmaan aina - ettei horjahda vaikka piru tönäisee.

Ei mulla muuta, voikaa hyvin <3

8 kommenttia:

  1. sillon kun minä olin luuranko yks tuntematon tyttö kysy et saaks mua halata ja se oli jotenkin tosi ihana tilanne. Tietty kaikki ei tykkää tommosest..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa ihana ja rohkea ele tuntemattomalta! <3 Mut se on kyl totta että kaikki ei välttis arvostais, vaikee lukea kenenkään ajatuksia. Harmittaa kun en osannut/uskaltanut tehdä tai sanoa mitään. :/

      Poista
  2. Niin, joskus on itsekin tehnyt mieli sanoa jotain jollekin tuntemattomalle, mutta ei kuitenkaan kykene...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeeta se on. Maailma ois ehkä parempi paikka jos ois enemmän Rohkeutta näissä tilanteissa. Ja anteeksi kamalasti myöhäinen vastaus, olin unohtanut kokonaan!

      Poista
  3. Niin, joskus on itsekin tehnyt mieli sanoa jotain jollekin tuntemattomalle, mutta ei kuitenkaan kykene...

    VastaaPoista
  4. Niin, joskus on itsekin tehnyt mieli sanoa jotain jollekin tuntemattomalle, mutta ei kuitenkaan kykene...

    VastaaPoista
  5. Tuo tunne on niin ristiriitainen: turhauttaa kun tietää, ettei voi toista pelastaa. Toisaalta tiedostaa, että juuri samoja turhautumisen, avuttomuuden, pelon ja hädän tunteita omatkin läheiset ovat itseni suhteen kokeneet.

    Toivottavasti voit hyvin! Oot <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä juuri :X Anteeksi kamalasti kun vastaan näin myöhään, en tiedä miten voin olla tällainen reikäpää. Muuten ihan kohtuu hyvin, kiitos kysymästä. Ruusuillatanssimista tää elämä ei oo, mut ehkä viimeaikoina on kuitenkin ollut the Tasapaino. Oot myöskin errrrittäin <333

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥ !