Välillä oon ku en oiskaan

Blogin hiljaiselo ei johdu siitä että olisin menettänyt mielenkiintoni. On vaan jokin näkymätön este ilmaista itseään. Häpeä? Mitättömyyden tunne? Epäkelpo. Outo. Huono. Säälittävä varjo entisestä.

Jätin tänään evässalaattini puoliksi syömättä, koska en jaksanut syödä sitä. Tai olisin jaksanut kyllä, mutta en halunnut jäädä viimeiseksi. Olen ihan kamalan hidas syömään eikä se tietenkään kotioloissa mitään haittaa, mutta puolen tunnin ruokatunti ei tahdo riittää. Tilannetta ei yhtään helpota että eväitäni kommentoidaan jatkuvasti. Silmät muljahtelee ja neuvoja satelee. Eikä mulla ees oo mitenkään erityisen syömishäiriöinen olo, ei mulla oo mitään mielenkiintoa paastoilla, en laskeskele mitään ja syön tasan sitä mitä tekee mieli, ainakin enimmäkseen. Mut en syö nakkikeittoa enkä perunaa, ei makaronilaatikkoa, en "oikeeta ruokaa." Ravitsemusterapeutti sanoi ettei ole olennaista onko ruoka lämmintä vai kylmää, kunhan syö ja saa ruoasta sen mitä tarvitsee. Turhauttaa ja ärsyttää. Välistä tekisi mieli vaihtaa maisemaa vaikka puoleksi vuodeksi. Tahtoisin eheytymistä ja sellaisen hyväksyvän ilmapiirin missä ois hyvä olla tällasena näin.

Haluisin jonnekin keskelle ei mitään missä ei ois mitään ylimääräistä. Hyviä, lämminhenkisiä ja kaiken ikäisiä ihmisiä sopiva määrä, pieni tupa ja tulisija. Pitkiä peltoteitä ja metsää. Hiljaisuutta. Rantasauna ja järvi. Voisin leipoa pullaa, tampata mattoja, pyöräillä kyläkaupalle, tehdä pihatöitä, maalata seiniä, ruokkia lampaita. Heh.. Kohta mä varmaan laitan jonkun ilmotuksen Sekalaista-palstalle että "tästä hyvä kesäorja, osaa yhtä sun toista. Ripeä ja näppärä käsistään kunhan vaan tietää mitä pitää tehdä." Loman tarpeessa alan olla vähän.

Kuvaoksennus kännykän uumenista: 1. Kissalenkit <3 2. Hölmistynyt aamunaama päivänä eräänä. 3. Kiipeily on ollut kyllä iso henkireikä viimeaikoina, ihan parasta!

Vaan lomaa tässä ei ole tiedossa vähään aikaan. Ilmoilla on iso projekti nimeltä "pieni pintaremontti" tai oikeastaan koko kämppä menee aikalailla uusiksi. On ollut kivaa suunnitella vaikka välistä meinaa iskeä epätoivo. En minä osaa tehdä isoja päätöksiä! Ja minne evakuoin itseni ja eläimet remontin ajaksi? Töissäkin täytyy käydä samalla. Ja vaikken muuta minnekään niin käytännössä koko kämppä täytyy silti pakata laatikoihin. Isä ja sisko onneksi auttavat suunnittelussa ja remontin tekee tuttu ihminen. Gekoista haaveileva kaveripariskunta lupasi majoittaa liskot oikein mielellään. Entinen työkaveri kysyi ihan sattumalta voisinko lainata kissoja viikoksi hänen pojalleen allergiatestin nimissä. Ei paljon parempaan saumaan olisi voinut sattua! Kaveri lähti vaihtoon ja sanoi että voin majailla hänen kotonaan ja myös kissat voivat olla siellä (olettaen että remontti kestää kauemmin kuin allergiatesti). Asiat järjestyy kyllä, mutta onhan tämä melkoista kaaosta. Kolmen viikon päästä alkaa, täytyy kyllä rakennella sitten jonkinlainen ennen/jälkeen kollaasi. :)

Nyt täytyy alkaa valmentautumaan nukkumaan melkein, en muista mistä alunperin piti kirjoittaa, mutta kuulumisia tässä nyt ainakin tuli päiviteltyä. Voikaa hyvin!