Keep going!

Heippis ja hyvää itsenäisyyspäivää! Viime aikoina on ollut kaikenlaista puuhaa vähän joka suuntaan, mutta niin se kai on että vierivä kivi ei sammaloidu. ;) Leikittiin työkaverin kanssa studiolla joitakin aikoja sitten. Ensin otettiin jotakin ihan peruskuvia. Päivä oli ihan hullun kiireinen ja olin kotoa lähtiessä yrittänyt sukia hiuksia edes johonkin kuosiin, meikannut ynnä muuta, mutta kuvista huokui väsymys ja toisaalta myös jonkinlainen kiusaantuneisuus. Näytin siltä että kiinnosti melkein kyNpillä... :B Onnistunein otos oli varmaan sellainen missä selasin tablettia enkä huomannut kameraa. Oon varmaan maailman paskin keikistelymalli! Sitten vaihdettiin keikistelyt toimintaan - minulla oli nimittäin kangas mukana. Työkaveri sanoi että heti on ihan eri ilme naamalla kun pääsen tekemään jotakin mistä pidän. Monta onnistunutta otosta tuli, tässä muutama.

Tein myös aivan uuden aluevaltauksen, kävin nimittäin kiipeilemässä! Tuli ihan sellai olo että miksi ihmeessä en ole aiemmin käynyt?? Kaveri, jonka kanssa kävin, sanoi että ei ole aiemmin nähnyt että keskittyisin mihinkään niin täysillä. :D Ja lisäsi vielä että olin luonnonlahjakkuus ja ettei ole nähnyt kenenkään ensikertalaisen pysyvän samaan. No pjärkele! Minähän oon menossa kiipeilykurssille tittidii! 

Niin se vaan on että ihminen on luotu liikkumaan. Tuli tässä eräänä päivänä hassu, mutta todellinen aate: läheisimmät ihmiseni (jos perheenjäseniä ei lasketa) ovat niitä, joiden kanssa käydään lenkillä/tanssimassa/musisoidaan yhdessä. Silloin jaksaa olla ihan eritavalla läsnä ja ajatus kulkee ihan eri tasolla kuin paikoilla istuessa. Oletteko huomanneet samaa?