Heippis pitkästä aikaa! Mitä teille kuuluu? Mulle on kuulunu parempaa jo useemman viikon(?). Oon löytäny uudelleen jonkun elämänilon ja palon mikä tuntuu aivan ihanalle. Korjaamista on vielä, mutta nyt löytyy taas motivaatiota yrittää uudelleen. Näin joitakin aikoja sitten unta että rohkaistuin kirjoittamaan blogiin mitä oikeasti ajattelen ja miten mulla menee. Sen jälkeen nousi kamala paskamyrsky vaikka tähän saakka blogini on aika hyvin sellaiselta säästynyt. Vähän myöhemmin sain ilmoituksen että "blogisi on poistettu luokattoman sisällön vuoksi." :D Siihen uneen kiteytyi oikeastaan aika paljon: iso taakka mitä on vaikea pukea sanoiksi ja mihin muiden ihmisten on vaikea suhtautua. Ja toisaalta oma häpeä: on kamala tunne kun ei tiedä yhtäkään järkevää selviytymiskeinoa ja kun aikuinen ihminen ei osaa huolehtia itsestään. Ei sellaisesta tee mieli kirjoittaa ainakaan kovin usein. Ymmärrätte ehkä.
(Tää biisi soi pitkästä aikaa lenkillä yks ilta ku juoksin pidemmälle ku aikoihin eikä jalat painanu mitään. Moni ihminen on sanonu että tuun aina mieleen tästä kappaleesta ja mulle tuli hirmu lämmin olo: oon lähempänä sitä iloista ja huoletonta hömelöä kuin moneen hetkeen.)
Nyt päässä jyllää satamiljoonaa asiaa mitä ois kiva tehdä:
Jos luoja suo lunta (ja lomaa?) tänä talvena, ois kiva lähteä hiihtoreissulle jonnekin edes vähän pohjosemmaksi, jos siis saisin jonkun lähtemään mukaan.
Työkaveri on houkutellut kuvaussessioihin ja ehkä ensi viikolla toteutetaankin jotain. Kangaskikkailukuvat ois kivoja ja toisaalta oon myös miettinyt että ois kiva tehdä jonkinlainen ilmajoogavideokin, tykkäisittekö?
Päivä kuvina -postaus pitkästä aikaa, sellanen ois hauska toteuttaa.
Päivä kuvina -postaus pitkästä aikaa, sellanen ois hauska toteuttaa.
Oon pitkään halunnut kokeilla akrojoogaa ja nyt löytyi ihminen joka on aiheesta yhtä innostunut. Enää puuttuu aikaa huoh! :D
Muuttokuume on kova. Oman asunnon ostaminen tuntuu isolta, mutta järkevältä asialta. Säästöjä on ja sain lainatarjouksenkin pankista, hui! Mutta ei ainakaan ennen joulua.
Ja mitä tähän päivään tulee, piti käydä lenkillä ja värjätä hiukset, mutta nyt täytyy tehdä valinta kun molempia ei enää ehdi...... Aika se on jännä asia kun loppuu aina kesken vaikka sitä tulee koko ajan kellosta lisää! Hyvää tiistaita itse kullekin :)
Mullakin on samoja ajatuksia tuosta häpeästä, että miksi aikuinen ihminen ei pysty huolehtimaan itsestään. Miten voikin olla niin, että taas sitä ollaan samassa pisteessä ja miksei osaa syödä riittävästi ja sillä tavalla, että säilyisi hengissä. Mutta se on tää mielensairaus, joka aiheuttaa sen. Vai onko sitä niin heikkoluontoinen, ettei kykene vastustamaan sitä. Sit vaan kaikesta tuesta saa maksaa pitkän pennin, kun ei itse osaa. Mutta jos sen terveyden saiskin rahalla. Antaisin mitä vain.
VastaaPoistaSanopas muuta.. Omalla kohdalla häpeä syömisvammailusta kohdistuu enemmän blogiin, koska blogin ulkopuolella monikaan ei tiedä. Mut blogin ulkopuolella hävettää yleinen sekametelisoppa, mun elämässä sattuu ja tapahtuu ku teininuorella, asiat unohtuu ja katoilee, mielialat heittelee ja arki on melkoista turbulenssia. Ja samaan aikaan kaverit menee naimisiin ja perustaa perheitä. :B Mut elämä on ja just nyt on enimmäkseen hyvä näin.
PoistaTerapiat on kalliita ja joka tapauksessa eheytyminen vaatii paljon töitä, oli apu sitten minkä sorttista tahansa. Toivon sulle hirmusti voimia ja taistelutahtoa. <3
Eilen aamulla mietinkin, mitä sulle kuuluu ja miten elämäsi kulkee. On niin kauhea ikävä, että meinaan räjähtää! Hymy levisi kasvoilleni, kun tätä luin. ❤️
VastaaPoistaVoi murunen! <3 KAuhee ikävä täällä myöskin! Yritettäiskö nähä joulukuussa tai sitten viimeistään joulun jälkeen? Viesteilläään! Pus!
PoistaIhania ja ISOJA asioita sulla siellä meneillään! Paljon päätettävää, uutta ja jännittäviä juttuja! Täyttä elämää. Elämää isolla alkukirjaimella ♥
VastaaPoistaTodellakin, juuri näin! Halimuru ♥ :)
Poista