En ole ehtinyt mainita, että ADD-diagnoosi varmistui joitakin aikoja sitten. Täytyy sanoa, että tässä vaiheessa tieto ei mitenkään yllättänyt - sen verran asiaa on jo prosessoitu omin päin ja psykologin kanssa. On vähän ristiriitainen olo. Toisaalta on helpottavaa että monelle outoudelle on nyt olemassa selitys ja ymmärrän itseäni paremmin, hieman eri kantilta. Toisaalta taas on jokseenkin lannistavaa, että minulla on aivoissa synnynnäinen toimintakykyä heikentävä neurologinen häiriö. Ikään kuin olisin vammainen? No ei kai nyt sentään kun kuitenkin kykenen elämään suht normaalia elämää, joskin melko hajamielistä, sekavaa, vaihtelevaa ja unohduksien täyteistä sellaista. Missään nimessä ei tylsää kuitenkaan, koska aina sattuu ja tapahtuu.. x) Eipä tässä sinällään mikään ole muuttunut.
Psykologini alkoi puhumaan lääkityksestä jo aikoja sitten, suositteli ja rohkaisi kokeilemaan, koska hänen läheinen ADHD oli saanut siitä paljon apua. Ehdin jo innostua lopulta, mutta kyseinen lääkitys ei kuitenkaan tule kohdallani kysymykseen syömishäiriötaustan (ja lievän alipainon) takia. Sain kuitenkin kokeiluun toisen lääkkeen mihin suostuin lopulta pitkin hampain. Olen yleisesti hyvin lääkevastainen ihminen ja suoraan sanottuna hirvittää koko kokeilu. Pitkään en viitsi lääkettä syödä, koska pelkään kuollakseni sen aiheuttamia haittavaikutuksia.
Aamulla nielaisin pelosekaisin tuntein ensimmäisen kapselin. Puolen tunnin jälkeen olo oli suoraan sanottuna hirveä. Oksetti, pyörrytti, kylmä hiki nousi otsalle. Naama valkoisena raahauduin töihin ja kirosin mielessäni että pitikin mennä tekemään ihmiskokeita. Paha olo laantui onneksi pikkuhiljaa ja minut yllätti ihan uudenlainen tunne nimeltä Selkeys. Tuntui kuin näkö- ja kuuloaistini olisivat moninkertaistuneet. Ehkä ensimmäistä kertaa luin infotaulun läpi ja muistan vieläkin mitä siinä luki!! Ehkä ensimmäistä kertaa kuuntelin aamupalaverin alusta loppuun ajatuksella ja vastailin kysymyksiin omiin töihini liittyen ilman että jouduin palaamaan jostain kaukaisuudesta ja miettimään "mikä se kysymys oli!" Jaksoin tehdä myös puuduttavia asioita tuskastumatta. Opin uuden asian, tein muistiinpanoja ja kuuntelin samaan aikaan ja muistan vieläkin miten se meni! En sekoillut laskuissa, kertaakaan en hokenut päässäni tyhmätyhmätyhmätyhmäää mitä normaalioloissa tapahtuu usein. Vielä kotona muokkasin reilun 20 valokuvaa ystäväni häälahjaa varten. Ja vastasin viesteihin. En tosin kaikkiin... Itse asiassa väsyttää aika paljon kun heräsin jostain syystä ennen kolmea aamulla. Ja niin - olen kirjoittanut tämän blogitekstin yhdeltä istumalta! Aloitin kokonaan uuden kun edellinen jäi kesken. Huh, melko villiä! Edelleenkin minua pelottaa lääkkeen sivuvaikutukset niin paljon, että valitettavasti tämä tunne jää väliaikaiseksi, mutta veikkaan että nyt ehkä tiedän millaista olisi elämä ilman ADD:tä.
Sadepäivä on ollut tänään ihana ja salliva. En aio poistua kotoa enää tänään, juon vaan inkivääri-sitruuna -teetä, syön ja siivoan, koska se on ihan parasta mitä sadepäivänä voi tehdä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥ !