Seiska miikka 7-

Kirjoitan, pyyhin pois, kirjoitan lisää, suljen kokonaan ei tällaista voi julkaista. Vai voiko? Anteeksi ihan kamalasti jo etukäteen.

Kun aika on tai muuten vaan
tulee levottomat tuulet noutamaan
ja ne vie minut mukanaan
en onneton oo kokonaan
mut ne tuulet viheltää taas kutsuaan

Mä niin haluaisin kirjoittaa siitä miten kaikki on menny paremmaks, miten nautin elämästä, oon oppinu syömään ja löytäny uuden harrastuksen. Mut ei.  Mä räpiköin päiviä läpi väsyneenä ja yritän löytää jotakin punaista lankaa elämälle. Mulla on jatkuvasti alisuorittajaolo kun kaikki asiat on vain vähän sinne päin. Kaikki vilisee ympärillä ku karuselli enkä saa mistä kiinni kuin hetkeksi korkeintaan. Sitten mä mietin että ois kiva kuolla, vaikka tiedän etten tee sitäkään. Toiset hetket on kuitenkin niin hyviä ja niitä tulee, kyllä mä tiedän. Syömiset sujuu välillä, mut vaikeeta se on. Ongelma ei niinkään oo anorektinen vaan se etten osaa ryhtyä. Motivaatio on hukassa. Ja aika vähän tekee mieli mitään. Tai oon mä vähän tsempannukin verrattuna joulukuuhun, mut en ny menis kehumaan. Heikko seiska. 

Mulla on kaks viikkoa lomaa, kaks. Se on pidempi talviloma ku varmaan ikinä. Kaks viikkoa aikaa keräillä itteensä. Oon yrittäny täyttää kalenteria tasasesti etten jäis kotiin jumittamaan: kavereita, jumppaa, kiipeilyä, hiihtoreissua, luistelua, lenkkeilyä, saunailtaa, mökkeilyä. Kyllähän mulla näennäisesti ihan hyvin menee. Mutta sitten välistä ajattelen ääneen että mitä jos mä en jaksakaan. Sitten alkaa itkettää. Oon kirjottanu rumia lauseita päiväkirjaan etten räjähtäis. Ja sitten parempina hetkinä miettiny jotain rakentavampaa: eihän tätä elämänraatoa kukaan muu korjaa ku minä. Aarrekartta. Taas uus harrastus? Joku projekti. Uudet hiukset. Kyllä tää kaikki tästä taas mää tiijän sen. Kiitos, anteeksi ja hyvää yötä. <3