Nahkaista ja suomuista

Tein kauan sitten postauksen, jossa esittelin kissani. Tässä teille hieman lisää eläimellisyyksiä!

Meillä on aina ollut eläimiä. Kaneja, marsuja, hamstereita, rottia, akvaario... 

Siskoni tuli allergiseksi lapsena, joten marsuista piti luopua. Olimme kuitenkin tottuneet hoivaamaan ja hyysäämään, joten päätimme, että meille tulee liskoja. Nillehän ei käytännössä voi olla allerginen.

Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyimme siskoni kanssa hankkimaan kaksi leopardigekkoa melkein 16 vuotta sitten. Niistä on vielä jäljellä toinen, Jemen.

Jemen on pian 17-vuotias äijänköriläs. Siitä on vanhemmiten tullut aika laiska, mutta ruoka-aikaan se on aina niin täynnä elämää, että heikompaa voi hirvittää. ;) Se on silti ehdottoman kiltti yksilö, oikeastaan se on aina ollut se, jonka olen antanut vieraiden käsiin, jos joku on tahtonut kokeilla miltä lisko tuntuu. Jemen on purrut minua vain kerran ja se oli vahinko. Leopardigekot ovat yöaktiivisia ja sen takia näköaisti ei ole se vahvin... Sormet muistuttavat erehdyttävästi lihavaa toukkaa, joten pinsetit ovat ruokapuuhissa ihan ehdottomat!

Jemeniltä puuttui häntä kun se tuli meille, joten se on siitä syystä hieman pienempi kuin urokset yleensä.

Rico on ensimmäinen oma kasvattini ja eläimistäni ainoa, jonka tarkan syntymäpäivän tiedän! Olin itse vasta 12-vuotias kun sain poikasen kuoriutumaan ja voi sitä ylpeyden määrää! Haudoin munaa kaksi kuukautta lämpölampun alla ja huolehdin sopivasta kosteudesta. Koko aikana kukaan ei uskonut että munasta mitään kuoriutuisi, mutta minä olin varma että munan sisällä elää joku. Muna nimittäin muuttui hieman sikiön kasvaessa, mutta isä tai sisko ei ollut osannut katsoa niin tarkkaan että olisi huomannut muutosta.

Ainoana aamuna kun olin poissa kotoa sen kahden kuukauden aikana, siskoni soitti että "nyt se pikkulisko on kuoriutunut!" Melkoinen sähikäinen siitä tulikin, se on aina ollut gekoistani tulisin. Vaikka se on kasvanut pumpulissa, se ei ole koskaan tottunut käsittelyyn kunnolla. Se ei ole myöskään kovin sosiaalinen lajitovereitaan kohtaan, joten viimeiset pari vuotta se on elellyt omassa yksiössään, koska monen sopuisan vuoden jälkeen hää riitaantui Jemen-isänsä kanssa... Nyt Rico on jo melko iäkäs naaraaksi, yli 13,5-vuotias. Naaraat elävät keskimäärin 15-vuotiaiksi, urokset 20-vuotiaiksi.

Tässä on koko perhe, Rico, Fixi ja Jemen. Fixi oli ihmisiä kohtaan hyvin tasainen ja rauhallinen, mutta varsinkin Ricoa kohtaan vihamielinen. Se viihtyi pitkiä aikoja kädessä (kunhan käsi oli lämmin) ja tykkäsi juosta vapaana lattialla. Vapaudenkaipuu koitui sen kohtaloksi, nimittäin se sai terraarion oven auki eräänä yönä ja kuoli kissan kynsiin. :/ Rico pelastui, koska se oli tapellut Fixin kanssa ja oli toisessa boxissa toipumassa ja odottamassa omaa yksiötä. Jemen puolestaan pelastui, koska se ei ole koskaan ollut kiinnostunut poistumaan terraariosta, vaikka ovet olisivat auki kuinka kauan!

Tässä on Ricon munimat kaksoset. Munia tuli aina kaksi kerrallaan kolmen viikon välein maalis-heinäkuun aikana. Kun munivia typyjä oli kaksi, niitä tuli yhteensä ihan järjetön määrä. En kuitenkaan saanut Ricon jälkeen kuoriutumaan kuin kaksi poikasta kesällä 2005. Insestiliskoja, sanoi siskon kaveri, koska nämä lapset olivat tosiaan isän ja tyttären jälkeläisiä... x)

Ihan hyviä liskoja niistä kuitenkin tuli, Ooga ja Greippi. Ne olivat hyvin luottavaisia ihmisiä kohtaan. Minua harmittaa ihan kamalasti, koska menin antamaan ne pois. Terraarioiden määrä oli/on toki pienempi ilman niitä, mutta ne olivat luonteeltaan aivan ihania. Valitettavasti molemmat ovat kuolleet jo aikaa sitten, koska joutuivat huonoon kotiin. Tiesin sen kun jätin ne uuden omistajan luokse, mutta silloin en uskaltanut sanoa mitään. Harmittaa, en voi muuta sanoa!

Greippi. Se oli minun suosikkitypy, aivan ihana tyyppi.

Leopardigekot ovat melkeinpä täysin lihansyöjiä, eli kaikki pehmeäkuoriset pistämättömät ötökät kelpaavat. Useimmat kavereistani pitävät liskoja ihan ookoo-tyyppeinä, mutta useimpien kasvoille nousee irvistys kun he katselevat niiden kiemurtelevia eväitä... :) Useimmiten kasvatan jauhomadot itse, vain hätätapauksessa turvaudun eläinkaupan kasvatteihin. 

Viimeisenä, mutta ei missään nimessä vähäisimpänä Verne "the vesilisko." Ulkomuodostaan huolimatta Verne ei ole lisko vaan sammakkoeläin, salamanteri. Ostin sen 9-vuotiaana "tulisalamanterina," mutta se ei ole kyllä tulisalamanteria nähnytkään. Näistä tiedettiin siihen aikaan kammottavan vähän, vasta myöhemmin selvitin Vernen oikean lajin, joka on Pachytriton Labiatus, suomalaisittain ruskomelahäntä. Samantapaisia otuksia myydän mm. "tuliliskoina." 

Verne täyttää ensi vuonna 18 vuotta, eli hää on pian täysi-ikäinen! Ajattelin järjestää sille liskodiskon ja pyytää kavereita käymään, tekosyy sekin! Eipä Verne itse siitä paljoakaan ymmärrä, mutta se tulee aina katsomaan kun näkee liikettä. Sillä on ilmeisen tarkka näkö ja jotenkin sympaattinen katse. Se on myös siinä mielessä "seurallisempi" kuin Rico ja Jemen että se liikuskelee päivisin ympäri vuoden. Gekot horrostavat lokakuulta helmikuulle, eivätkä silloin tee juuri muuta kuin syövät ja nukkuvat ja käyvät tosi hitaalla... :)

Liskot ovat olleet minulla niin pitkään, että on outoa kuvitella elämää ilman niitä. Tietysti kaikki kolme ovat jo melko iäkkäitä, mutta toivon että vuosia olisi vielä jäljellä.

Tämmöstä meillä!